Öljynpaine

Imple 880 vm -64 öljynpaine putoaa tyhjäkäynnillä. Oire ilmeni oikeastaan ihan yhtäkkiä traktorin käydä jolkotellessa tyhjäkäyntiä purkaesssani puukuormaaa. Kierroksia lisäämällä öljynpaine nousee "normaaliksi". Onkohan öljypumppu tullut tiensä päähän, moottorissa on kyllä öljyä.

Terv. Pentti V. Kangasala

Morjensta Pena,
 
Eikös 880 imlpessä ole öljynpaineen merkkivalo, siis ei mittaria. Jos näin on, niin ensin kannattaa vaihtaa öljykello tai asentaa mittari. Omista selectoista on ainakin kahteen öljykello vaihdettu juuri sen oireen vuoksi, että alkaa merkkivalo tuikuttaa.
 
Jos paine on mittarilla mitaten kateissa, niin minusta ekaksi kannataa käyttää öljypohja pois ja tarkistaa öljypumpun ylipaineventtiili. Kerran on meillä mennyt jokin murunen sinne sen verran jumiin, että tyhjäkäynnillä syttyi valo. Venttiili on helppo avata ja puhdistaa, samalla tulee pestyä öljypohjasta vanhat kerrostumat pois jos sinne on päässyt jotain kertymään. Ainakin nelipyttyisissä malleissa on kuuleman mukaan keinuvipuakselin lukitusruuvi sellainen, joka saattaa jossakin olosuhteissa löystyä ja tippua pois paikaltaan sillä seurauksella, että alkaa paineet karata sen kautta. Tämä on kuulopuhetta enkä tiedä mahtaako tuossa kolmipyttyisessä edes olla sellaista.
 
Laakerivika ei kuitenkaan tule ensimmäisenä mieleen, mutta onhan sekin tietysti mahdollinen, vaikka se kyllä yleensä tulee vähitellen jos on tullakseen.  Kuluneesta öljypumpusta en ole milloinkaan kuullut kenenkään puhuvan, joten epäilen, ettei vika ole sielläkään.

Mittari on jälkiasennettu, mutta toimii merkkivalon kanssa yhtäpitävästi, pitänee tutkailla öljykelloa ym sinun mainitsemiasi mahdollisuuksia. Kiitoksia taas Erkki!

Jos mittari näyttää matalia lukemia, niin kyllä silloin paine on kateissa, öljykellosta ei löydy selitys. Kannattaa joka tapauksessa kurkistaa venttiilikopan alle ja öljypohjan taakse ennekuin tekee mitään isompaa.

Kun venttiilikopan ottaa auki niin yhessä pukissa on sokee tulppa mikä on kannen nousukanavan kohdalla.
Kattoskin että se on tallella sillä mun 880:sestä se oli häipyny huitsun kuikkaan.

Jos noin on käynyt, kannattaa hommata magneettikärsä jolla voi onkia venttiilinostotankojen rei'istä.
Jollei löydy niin tuohon voi tehdä tulpan sopivakierteisestä pultista.

Noita tapauksia silloin tällöin löytyy.
Pentin tapauksessa voi olla anturivikakin.

Innostui laittamaan sähköja 880 -64 Impleen, kun olivat miten sattuu. Öljykello ei toiminut (öljynpainevalo syttyi vain kun maadoitti piuhan runkoon), joten ostin IKH:sta uuden öljynpaineanturin. Mutta siinä on kartiokierre ja alkuperäisessä suora. Oletteko laitellut niintä väkisin se muutamakierros ja lukitetta kuten Marjakankaan sivulla?

Olen johinkin vehkeeseen laittanut juuri noin. Se ei tarvinnut edes liimaa, sopivalla kiristyksellä alkoi pitää. Jos kierre tuntuu liian väljältä, niin putkimiehen teipillä sen saa tiukemman tuntuiseksi.

Eikös se kartiokierteen tarkotus ole olla itstiivistyvä. Jos mutteri ja ruuvikierteen nousu ja harjakulma on sama, niin tiivistymisellä on aika hyvä ennuste vaikka mutterireikä olisi lieriö. Siinä tiukkaamisessa vain pitää pitää käsi herkkänä (kokemusta on noiden katkomisesta reikään).

Pikkasen asian vierestä. Vanhan koulukunnan mukaan ruuviliitoksen kierteen kolme kierrosta antaa ajatellun kantokyvyn/osallistuu kuorman jakoon. Jos vaikkapa kierrereiässä on enemmän kierroksia, niin ne loput on vain hennegessä mukana tai tehty, että pitkä ruuvi menee tarpeeksi syvälle.

Voiko mittariin/sen anturaan luottaa? voihan nekin hajota ja varsinkin nämä uudet semmoiset... ei olisi ensimmäinen joka alkaa näytellä omiaan.
Meillä on -61 850 Taavissa öljynpaineen valo vilkutellu JO varmaa yli 40vuotta,ja ei se ole ainakaan paineen takia kiinni leikannu, että kai se öljypumppu sitten onkin vahva,tosin talviajoa ei paljon ole ollu.
Ois kyllä kiva kattoa oikein kunnon mittarilla mitä paineet näyttää näin loppuunajetussa moottorissa.

Aika hiljattain meni uusi tarvikeöljynpaineanturi roskiin kun näytti ihan omiaan.

Samoin noi reilun kympin maksavat päävirtakytkimet aika heikkolaatusia.

Itte suosin vain mekaanisia painemittareita

Jos öljynpaineet menee laakerivaurion takia, niin remppaa on tiedossa, mutta jos öljynpaine menee siksi, että pumppu on menettänyt parhaan teränsä ja laakeritkin ovat väljänlaiset, saattaa moottori pelata vuosikaudet vaikka öljyvalo välillä hiukan tuikuttaa. Rajapaine öljykellossa taitaa olla puolen barin paikkeilla, joten vaikka valo palaa, niin laakereille kyllä menee öljyä jos sitä vaan on moottorissa. Liukulaakeri ei vaadi painetta öljykalvon muodostamiseen, mutta öljyä se vaatii. Katsokaa nurmikentällä ahertavaa Brigg&Strattonia, jossa on alumiini kiertokanki suoraan kiertokangen kaulalla ja öljy tulee laakereille rosikevoiteluna. Se kestää pyörittää 3000 kierrosta minuutissa tavallisen omakotitalon pihassa kai 10 kesän ruohonleikkuut ja hyvässä lykyssä vielä toisen 10 vuotta kesämökillä. On totta, että ruohonleikkurin moottori on eri asia kuin traktorin moottori, mutta briggsissäkin litrateho on kuitenkin noin 24 hevosvoimaa ja kierrokset reilusti yli sen, mitä traktoria yleensä käytellään. Kiertokangen laakereiden suurin kuorma tulee kiertokangen ja männän hitausvoimista. Tavallisessa moottorissa on kiertokanget vedolla puristustahdin lopussa. Kierrosten nostaminen kasvattaa laakeripaineita kierrosluvun toiseen potensiin, joten laakerit rasittuvat kovasti vasta suurilla kierroksilla.

Juu öljynpainevalojen paineantureissa, vähän laitteesta riippuen, on kytkeytymispaine yleensä välillä 0.3-0.7bar.
Vuosikymmeniähän ne maamoottoritkin aikoinaan on isoja tuntimääriä puksutelleet roiskevoitelun turvin ( kierrokset niissä on tosin aika pieniä, mutta taasen veivi-mäntäpaketin paino on aika iso, useita kiloja, Nuffin veivi-mäntäpaketin yhteispaino huitelee kolmen kilon korvilla, josta kiertokanki sen n. 2kg ja mäntä kilon ) ......

Tuttu kaveri, joka lähti insinööriopintoihin aikusella iällä, sanoi, että heidän termodynamiikan opettajansa sanoi, että diesel- moottori on toisasiassa kompressori, johon syötetään polttoainetta. Taidatkos sen paremmin sanoa? Terveessä dieselissä on puristuksen loppupaine jotain 30 barin nurkilla, eli saman verran kuin bensakoneessa työahdin alussa. Ilma on silloin päälle 600-asteista. Ruiskutuksen aikana paine suunnilleen tuplaantuu, eli laakereille tulee kyllä kuormaa yläpuolelta kun se vaan alkuun pääsee. Turbo+intercoolerikoneissa nousee pakokaasujen lämpötila niin korkeaksi, että kun männät kunnolla kuumenee, niin seos saattaa alkaa pehmentyä. Alumiinisoekset sulaa noin 600 C:n tietämillä, mutta ne alkaa muuttua puuroksi jo hiukan aikaisemmin. Siksi on ahdetuissa ja välijäähdytetyissä koneissa käytetään usein stelliitillä pinnoitettuja mäntiä sekä vahvistettuja männänrengasuria.

Puhtaan alumiinin sulamispiste on n. 660ast ja monilla eri seoksilla se on luokassa 570-660ast. Mutta alumiinioksidi, joka tulee materiaalin pinnalle, on huonosti lämpöä johtava ja hyvä eriste siis, niin sen sulamispiste onkin tuhansia ( 2000+) asteita.
Omassa Nuffissakin pakokaasujen lämpötila on parhaillaan huidellut luokassa 800-970ast, ja männissä ei silti ole vaurioita ollut.

Suorasuihkutteisissa ( tälläisissä vanhemmissa ) dieseleissä starttikierroksilla puristuspaine pyörii luokassa 20-25bar ja puristetun ilman lämpötila liikkuu siellä n. 300ast c , ja polttoaineen suihkutuksen jälkeen, palotapahtuman alkuaikana paine on luokkaa 60-80bar, ahtamattomissa koneissa.

Käydessä tilanne muuttuu, kun ohivuodon määrä suhteessa pienenee kierrosnopeuden kasvaessa, ja jos tähän yhtälöön lisätään vielä 0.8-2bar ahdot vaikka kierrosluvulla 1800rpm.
Huomioitava on tilanteessa vielä se, että ahtamattoman koneen täyttöaste on sylinterissä luokkaa 70-80% sylinterin tilavuudesta verrattuna ulkoilman paineeseen.