Polttoainemittari Impleen

pikkusen taas ahdisti, kun viime viikonloppuna kannoin löpöä metsään ja ilmasin implen. Oli löpö tankista loppu. Tälläiseen -62 maliin kun ei polttoainemittari kuulu, eikä tule tankkiin kurkittua tarpeeksi usein. Onko kukaan rakentanut, tai olisiko rakentavia ehdotuksia löpömittarin rakentamisesta vanhaan traktoriin? Tai edes varosrusvalo, kun jotain varttitankki jäljellä.

Joo itse nuorena husarina kanssa kyllästyin p loppumisyllätyksiin ja väsäsin ohuesta kittirimasta kätevän mittarin. Kaadoin tyhjään tankkiin 5 litraa ja merkkasin tikkuun merkin samoin 10 ja 20 l kohdalle. Aina ennen ajoon lähtöä tökkään puikon tankkiin ja tiedän riittääkö tunnin vai viiden ajoon. Soveltuu kaikkiin päällä olevien tankkien tarkastukseen. Eikä ole enää 20 vuoteen kuivaksi mennyt. Valoisampaa loppuvuotta.

Ei huono idea ollenkaan. Vaatii vain enempi viitseliäisyyttä kuin mittariin kurkkaaminen.
Itsellä kävi mielessä kokeilla sovittaa tuollaista Bilteman venetankin korkkia, jos korkeus natsaa: http://biltema.fi/fi/Veneily/Moottoritarvikkeet/Polttoainesailion-korkki-25723/
Vaatisi ehkäpä reijän DB:n metllikorkkiin ja tuon liimaamiseen siihen.
Toinen mekaaninen homma jota mietin oli läpinäkyvä letku tankin vierelle asoa näyttämään. Vaatisi T-haaran ennen hanaa ja yläpäässä voisi ehkä olla paluuputkessa?

Nuffiin tän rempan yhteydessä tarkoitus kans tehdä "mittari" eli hitsata pienet putkitumpit tankin ylä ja alaosaan, ja niiden väliin sitten kirkas letku... Näkee jo ohikulkiessa polttoainepinnan tason.....

jus tuollaista mietin. Parempi saattaisi olla, jos voisi käyttää olemassaolevia tankkiliityntöjä.
Omat riskinsähän kaikissa ylimääräisissä läpivienneissä.

Voisiko löpön sähkönjohtavuutta käyttää tasovahtina merkkivalon sytyttämiseen?
Eli releen (joka sytyttäisi lampun) ohjausvirran maajohto menisi jollekin korkeudelle löpötankkiin. Kun nestepinta olisi tämän yläpuolella maa kulkisi ja vaihtokytkinrele vetäisi. Nesteen laskiessa maayhteys katkeaa, rele ei vedä, kytkin vaihtaa asentoa ja lamppu syttyy!
Sitä en tiedä, mitä kaasuoljy tykkää kun siihen johdetaan sähköä. Virrathan olisivat tosi pieniä, onhan kyseessä vain ohajusvirta releelle.
Tuulastuslamppuna olemme käyttäneet H4 polttimoa veden alla. Lamppu liitetty piuhoihin ihan perus abikoilla. Kun mittasin sen käyttämää virtaa veden alla ja päällä, ei siinä ollut mitään eroa.

Ei oikein johtavuudet riitä ja jos riittäskin niin loiskuminen aiheuttais kummiskin paljon häiriötä kun öljy tarttuis osiin.
Itsellä satunnais ajossa harmia ei oo mutta jatkuvassa k äytössä kyllä löpö loppuu,loppu se mullakin Natikassa vaikka tankkiin katoin satuimpa ajaa rinteeseen niin polttoaine meni toiseen laitaan,no ilmaamalla siitä selvis.

Niin, toinen vaihtoehtohan olisi laittaa imu ja paluulinjoihin T-haarat, ja letku niiden väliin......

jusape kirjoitti:Niin, toinen vaihtoehtohan olisi laittaa imu ja paluulinjoihin T-haarat, ja letku niiden väliin......

Tuo on järkevä homma

Mitenkäs sitten jos se imee siitä paluulinjasta ilmaa? ei taidakkaan onnistua? vaatis ainakin takaiskuventtiilin että vois toimia,kun ei taida ollakkaan siinä paluulinjassa kokoajan putki täynnä? menee aika monimutkaseksi...
Joissain vissiin on laitettu paluu tulopuolelle mutta miten ja minne?

Tuo eo linjojen yhdistäminen T-haaroilla edellyttää kyllä, että tankki on konetta ylempänä. Toimintavarmuuden kannalta.
Paluun voi kyllä liittää imulinjaankin, ilmanpoisto tarvittaessa vaan muodostuu pirulliseksi projektiksi....

Pakkohan se oli testa se löpön sähkönjohtavuus. Eikä se riitä releen napsuttamiseen. Jonkinlainen kapasitiivinen anturi vissiin tarvittaisiin tankkiin väijymään pinnan tasoa. Tuollainen löpön vähyyden varoitusvalo ei olisi ollenkaan huono juttu, kun kone on välillä pyörii päivänkin kerrallaan halkokoneen edessä.
Ihan toinen juttu on, että voisiko tuntimittarin lukemista päätellä polttoianeen menekkiä?
Sehän on selvää, että kuormitus vaihtelee kovastikin, mutta niinhän tuntimittarin pyörintäkin muuttuu kierrosluvun mukaan.
Onkohan kellään kokemusperäistä tietoa?
Itsellä ei oikein ole tolkkua pikkutaavetin kulutuksesta muutakuin, että kaikki aikanaan menee mitä tankkiin laittaa.

Halkokonetta se pyörittää vrmaan parilla litralla tunnin, jos on pientä puuta vaan, niin saattaa mennä paljon allekin. Jos aamulla ennen ajoon lähtöä vaivautuu tikulla kokeilemaan polttoaineen määrän, niin tuskin pula yllättää sinä päivänä. Letku tankin kyljessä toimii varmaan hyvin niin kauan kun siitä näkyy läpi eikä aurinko ole polttanut muovia hauraaksi, niin että letku katke ja laskee polttoaineet maahan.

Jos muistatte sen ajan kun maalla oli vielä öljykamninoita, niin niissähän on puhtaasti mekaaninen mittari. Täyttökorkin vieressä on mittaritaulu, jonka alta lähti tankin pohjaan yltävä pieni latta, joka oli väännetty puoli kierrosta puneelle. Sen vieressä oli suora puikko ja niihin oli laitettu liikkumaan uimuri ikäänkuin johteilla. Kun uimuri laskeutui, niin siitä läpi pujotettu punottu latta pyöri kun uimurissa oli latan menetävä reikä. Mittarin osoitin oli latan yläpäässä. Tuollainen ei traktorissa välttämättä menesty kun siihen voi tulla tärinää, joka ravistaa ohuet puikot irti.

Kiinteissä öljysäiliöissä näki joskus sellaisia uimurivehkeitä, joissa uimuri oli kiinni tavallaan mittanauhassa, joka kelautui läpinäkyvän muovikuvun alla rullalle ja siitä näki pinnankorkeuden.

Vuosimalliin 1967 saakka kupla volkkarissa oli mekaaninen polttoainemittari.Uimurilta tuli ohut teräslanka mittarille.
Läpiviennistä tankkiin en ole varma,mutta todennäköisesti toteutettu kalvon läpi koska ei vanhemmitenkaan bensiini
tuoksunut.Tankin ollessa vajaa ajettaessa kuoppaisella tiellä mittari "seilasi"täyden ja tyhjän väliä.En osaa sanoa olisiko
tällainen mittari sovellettavissa taavettiin.

Muistan hyvinkin öljykaminat. Meillä oli kotona Upo Kultaliekki, se isompi ylimääräisellä "lämmönvaihtimella" varustettu malli. Sen mittarin tyyppisiä mittareita löytyy muistaakseni joistakin veneiden tankeista. Semmosta saattais pystyä viritteleen vaikka korkkiin.

Mutta sitten asian viereen. Naapurilla oli semmoinen ruskea kaakelipintainen kamina Wescopir nimeltään. Mainoslause meni jotenkin näin: Hanki kotiisi Wescopiiri ja lämmin ilmapiiri. Yksi näistä mieleen jääneistä mainoslauseista yli 50 vuoden takaa. Öljykaminan tekniikkaa, eli lähinnä säätäjää ja poltinta käytettiin myös puiden sijasta lämmittämään vaikkapa pönttöuunia eli lapsuuden kielellä kakluunia.

Löpön sähkönjohtavuudesta. Jakelu- ja vähän isommissakin muuntajissa käytettävä muuntajaöljy on hyvin pitkälle kuin polttoöljyä. Ei sen sähkönjohtavuus voi olla kovin iso tuossa käytössä. Onhan myös autojen tankkimittarien antureissa ihan avoimena lankapotikka, jossa liuku on kiinni kohossa ja ruiskutuslaitteiden esipumppu (tavallinen hiilellinen tasasähkömoottori) pyörii tankin sisällä upotettuna bensaan.

Muunjaöljyltä vaan edellytettään,, että on "kuivaa" eikä sisällä epäpuhtauksia.

Semmossia Wescopiirejä oli meilläkin,kaupungissa ja tääl maalla,sitten tuli purettua ne pois.
Yhdellä tuttavalla lämmitti aikoinaan semmosen poltin pystyuunia ja hyvin se kuulemma pelas.
olipa joskus aikoinaan Orimattilan hm oisko olu Virenojalla? kehunu että polttaa muuntajaöljyä,no ei menny aikaakaan kun oli polliisit pihalla ja kielsi toiminnan kun öljystä löytykin PCB myrkkyä!
Että meni hyvä idea hukkaan kun joku sai siitä kuulla.
Pari Upolaista kaminaa vielä pihalla on,josko mitään kukaan koskaan enää tekee?

Ostin Biltemasta sellaisen veneentankin polttoainemittarin ja nikkaroin sen sopimaan Taavetin korkkiin:


Vaihdoin nuo näkyvät 3 kpl johteita ja kierteisen latan pidempiin, että ulottuisi lähemmäs pohjaa.
Se vähättelee vieläkin löpön määrää, mutta ehkä parempi niinpäin.

Hyvät keksinnöt ovat aina yksinkertaisia. Ainoastaan tärinä voi tuolle tehdä pahojaan, siis sillä tavalla, että tärisee poikki, mutta jos tankkia ei jatkuvasti aja melkein tyhjänä, niin polttoaine kyllä vaimentaa resonanssivärähtelyt tehokkaasti.