DB 1200 Hidas nostolaite.

Sellainen ongelma nostolaitteessa, kun vivun nostaa ylös niin saa odottaa kauan ennen kuin nostolaite nousee, kylmänä kauemmin, mutta lämpöisenäkin ~ 30 sek - 60 sek. Tämä aika rasittava ongelma, varsinkin, kun perälevyn kanssa aurailee. Muutaman vuoden traktori on ollut talossa nurkkakoneena ja tänä aikana ollut samanlainen. Öljyt ja suodatin vaihdettu hiljattain, mutta tällä ei ollut vaikutusta toimintaan. Osaisko joku sanoa mistä kannattais vikaa lähteä ensimmäisenä etsimään? Onko joku säätöjuttu,vai jotain muuta.Aika paljon näissä tuntuu juttujen perusteella olevan nostolaitevaivoja. Vaikka koneeseen antaa kierroksia, tämä ei vaikuta noston nopeuteen. Kuormaa jaksaa kuitenkin nostaa ihan hyvin, mitä nyt tämmöinen voi nostaa, mutta jokakerta vaan "miettii" kauan ennenkuin nostaa..

Ohivirtausventiinin putsaus vois auttaa. Ohivirtausventiini on helppo putsata, mut operaatio on monimutkainen selostaa.
Asia on käsitelty tällä palstalla moneen kertaan joten ohjeet löytynee
On tuo asia selostettu ainakin 70 luvun puolvälin koneiden kirjassakin

Juu, ohivirtausventtiilin puhdistaminen on 95% se keino jolla selecatamaticin hydrauliikan saa virkistymään jos se alkaa laiskistua.

Nostolaitteen pääkäyttövivun takana on noin 5 cm kanttiinsa oleva luukku kiinni kahdella ristipääruuvilla. Saman luukun kannesta saattaa törröttää pystyyn pudotusventtiili.

Löysää pydotusventtiili juuresta ja irrota ristipääruuvit. Käännä luukku sivuun siten,että pudostusventtiili toimii kääntöpisteenä. Tai voit ruuvata irti koko pudotusventtilinkin, mutta varovasti, koska sen mukana voi porauksesta nousta jousi ja venttiilin kara. Niitä ei kannata pudottaa taka-akselikoteloon. Luukun alta näkyy isolla mensselinuralla varustettu proppu. Avaa se varovasti. Jos proppu on kovin tiukassa, niin kehitä sen avaamiseen järeä mensseli. Monet kyllä avaavat se kopauttamalla viistoon taltalla aukipäin. Propun alta ponnistaa jousi ylöspäin, joten varo, ettei proppu tai sen alla oleva aluslevy putoa takasillan koteloon. Poista proppu ja aluslevy ja vedä ulos porauksessa näkyvä jousi. Veistä puusta noin lyijykynän paksuinen, kartio tappi ja tökkää se poraukseen. Tapin pitää olla sopivasti kartio, että se kiilautuu porauksessa olevan luistin reikään. Nosta luisti ylös tapin avulla. Luistin sisällä on messinkinen ruuvi, sen alla alumiininen kuristinprikka ja alimmaisena nyloninen verkkosihti. Avaa ruuvi ja koputa luistia pöydän kantta vasten alassuin, että kuristinprikka ja sihti putoavat ulos. Usein se nylon sihti on istahtanut luistin sisään niin, ettei se putoa sieltä koputtelemalla. Älä kuitenkaan ala tökkiä sihtiä luistin pohjassa olevan reiän kautta, koska se todennäköisesti rikkoo sihdin. Käytä vaikka spreitä, CRC tai vstaava, jolla huuhtelet ylhäältä päin sihdin puhtaaksi. Sen näkee kyllä pohjan reiän kautta hyvää valoa vasten. Puhdista myös kuristinlevyn reikä. Se on halkaisjaltaan 0.8 mm, joten ohuella langalla sen pystyy rotsaamaan auki jos siinä on roska. Sitten vaan kaikki takaisin puhtaana kokoon päinvastaisessa järjestyksessä. Ennen kasaamista kannattaa kuitenkin vielä tarkistaa yksi asia: katso takaviistoon luukun kautta, jolloin näet ohivirtausventtiilin takana pienen ruuvin, jossa on tuplamutterit. Kun vedät nostovivun taakse, niin muttereiden pitää laskeutua samaa tahtia tiiviisti venttililohkon pintaa vasten ja kun vivun työnnät eteen, niin mutterit nousee runsaat 2mm irti alustastaan. Jos tuo muttereiden laskeutuminen jotenkin hidastelee, se voi olla syynä hitaaseen reagointiin nostovipuun. Harvinaista se kyllä on, mutta asia on niin helppo tarkistaa, että se kannattaa tehdä. Lykka till.

Kiitoksia huippuohjeista! Täytyy alkaa tutkia asiaa,kun keli muuttuu hiukan inhimillisemmäksi ulkona traktoriremonttiin.

Tuohon hommaan ei ole juuri muuta lisättävää kuin että rauhallisesti vaan eteenpäin. Monelle on tuottanut vaikeuksia saada ohivirtausventtiilin proppu hyvin näppeihin, mutta veikkaan, että siihen tarttuu magneetti, jolla onkiminen käy kätsysti. Aluslevy taitaa olla alumiini/muovi -materiaalia ja sen kanssa pitää sitten turvautua muihin kikkoihin.

Iltaa.

Tänään koitti aika Taavetin ohivirtausventtiilin ihmettelelylle.  Homma onnistui hienosti  antamillanne ohjeilla! Hiukan hermoja hommaan, niin onnistuu  varmasti. Omassa mallissa oli tuo pudotusventtiili ja suosittelen irroittamaan koko levyn. Tarkkana noitten jousien ja prikojen kanssa tosiaan, etteivät putoa peräkoteloon. Sormilla pysyivät näpeissä, mutta jonkinmoinen magneetti kannattaisi melkein olla varmistuksena hommassa. CRC:llä ja jarruclinerillä osat tuli puhdistettua. Pari tuntia asiaan tietämättömältä vierähti asiaan, mutta kun ei ollut kiire minnekkään, niin mukava oli tutustua taavetin sielunelämään, ja nyt nostolaite toimii, niin kuin pitää ja nostolaite saatiin toimimaan.  

Juu, noin se on käynyt monesti ennenkin. Mainittakoon, että kun vaihteistoöljyn päästää kovin vanhaksi ja likaiseksi, tuon ohivirtausventtiilin puhditustarve lisääntyy kovasti. On meinaan kokemusta, että on pitänyt avata kyntöpellolla kesken puuhien. Homma käy viidessä minuutissa kun sen on tehnyt ennenkin muutamia kertoja.

Tätä palstaa seuratessa vois luulla että jokaisesta Taavetista pitää ohivirtausventiin putsata vähintään kerran vuodessa.
On kuitenkin lähes 30 vuotta, kun olen viimeks ohivirtausventiinin putsannut. Ja silloinkin remontin jälkeen, pienenpieni tiivistemassan kikkare oli sinne joutunu. Taavetia on kuitenkin ollu koko ajan ajossa ja suurimmanosan aikaa kaksi kappaletta.
Mä olen kyllä aina vaihtanutu öljyt ja suodattimet ajallaan.

Yleinen syy koneiden toimimattomuuteen on liian pitkä huoltoväli

Meillä on suvussa -74 mallin 990, jossa on jotain 8000 tunnin tietämissä mittarissa ja tietääkseni sen ohivirtausventtiiliä ei ole tarvinnut vielä puhdistaa.

Kaikki on niin suhteellista. Jos tekee kerran vuoteen tai huolto-ohjelman mukaisesti öljynvaihdot ja puhdistukset eikä ole "huoltanut" imupuolen sihtiä tai suodatinta meisselillä, niin ei kovinkaan helposti ole ongelmaa ohivirtausventtiilin kanssa. Parina ensimmäisenä vuonna Selectamaticin tähän venttiiliin ei kuulunut sitä pientä sihtiä, vaan tuo pieni henkireikä oli "alttiina elementeille", ainakin minulla on semmoinen, ja ensimmäisinä vuosina tätä tukkeutumista esiintyi (entisten omistajien huoltotoimenpiteiden tai niiden puutteen seurauksena - tietysti).

Sitten hetken aikaa tuo reikä oli isompi ja siinä liikkui neula, jonka yksi tehtävä oli puhdistaa reikää. Aika nopsaan rakennetta taas muutettiin, neula poistettiin ja lisättiin muovisihti ennen sitä reikää. Tämä rakenne kestää roskaa paljon paremmin ennenkuin nosto hidastuu tai loppuu kokonaan.

Tämän lisäksi karan alapään urat tehtiin vinoon, jonka tarkoituksena oli pyörittää karaa pikkuhiljaa käytössä tasaisemman kulumisen takia.