Uusi harrastaja!

Tervehdys Kaikille!
Kuulin että täältä löytyy paras tieto vanhoista db traktoreita?
Näinköhän kävi että pitkä sepustukseni hävisi jotenkin ihmeellisesti?

Hyppysissä siis romuliikkeestä pelastettu d25 diesel . Ajokuntoinen lohkon halkeamasta huolimatta(vedet ja öljyt pysyy erillään toistaiseksi) mutta paperit hukassa.
Löysin kannesta AP4 tai AD4 25 8870 JA eturungosta valun päältä numerot PD25 17997. Pystyisikö kukaan määrittämään luotettavasti vuosimallia noitten perusteella? Rekisteröinti kuulemma onnistuu helposti kun nuo selviäisi

Samppa d25 kirjoitti:Tervehdys Kaikille!
Kuulin että täältä löytyy paras tieto vanhoista db traktoreita?
Näinköhän kävi että pitkä sepustukseni hävisi jotenkin ihmeellisesti?

Hyppysissä siis romuliikkeestä pelastettu d25 diesel . Ajokuntoinen lohkon halkeamasta huolimatta(vedet ja öljyt pysyy erillään toistaiseksi) mutta paperit hukassa.
Löysin kannesta AP4 tai AD4  25  8870 JA eturungosta valun päältä numerot PD25   17997. Pystyisikö kukaan määrittämään luotettavasti vuosimallia noitten perusteella? Rekisteröinti kuulemma onnistuu helposti kun nuo selviäisi

Oli ihan liki että tämäkin ei hävinnyt. Kannattaa lukea noiden alueiden ohjeistuksia ennen kuin alkaa kirjoittamaan.
Kirjoitit Tuonne UKK alueelle missä ei kysellä vaan sinne kirjoitetaan valmiita ratkaisuja.
Siirsin kirjoituksesi oikealle alueelle.

Ihan kysmykseen vastaten.
Sieltä UKK alueelta tekniset tiedot osasto josta löytyy linkki dbtc:n kotisivulle josta löytyy rungonnumerot malleittaia.
25DE sarjan valmistusvuodet on 1953-1958 ja valmistusnumerot PD25 10001-23424
Sinun koneesi numero on PD25 17997
Tästä laskuopin mukaan koneita on valmistettu 13423kpl. Sinun koneesi on 7997 valmistettu kaksvitonen.
Eli vähän yli puolenvälin valmistetuista traktoreista, villiveikkaus että koneesi on 1956 -+1 vuosi.
En nyt muista tähän hätään onko tarkempaa tapaa tuon vuosimallin jäljittämiseen.
Eiköhän joku foorumin asiantuntihja tämän tiedä tarkemmin kun meikäläinen.

Kiitos ja pahoittelut! Liika into kostautuu... Pitää jatkossa olla tarkempi...

No, eipä tuo mikään varsinainen kuolemansynti ollut, väärään paikkaan kirjottaminen. Ja siis tervetuloa joukkoon.

Sarjanumerosta sen verran, että käyttäjän veikkaus osui suhteellisen hyvin. Kirjojen mukaan joulukuussa 1955 tuli tehtaasta ulos numero 18000 (lähde ei kylläkään kerro oliko alussa vai lopussa kuuta tuo). Olettaisin kuitenkin, että joulukuun loppu 1955 olisi 17997:n syntyhetki. Ai niin, ja kun Taaveteista puhutaan, niin ei ole vuosimalleja niinkuin autoissa. Mallit muuttui ja uusiutui malli- ja valmistusohjelman mukaan ja siis valmistusvuosi lienee oikea termi.

Pari vuotta tuoreemmalla tuli nuorena miehenä ajeltua arviolta ainakin pari tuhatta tuntia erilaisia maatalon töitä.

Juu omienkin tutkimusten mukaan kyseessä pitäisi olla melko tarkalleen -55 malli.
Seuraava homma olisikin haljenneen lohkon paikkaus koska edellisen sepän sauma on rikkonut sitä vaan enemmän. Taidan kallistua wurthin kemialliseen metalliin ja erittäin hyvään esipuhdistukseen. Onko kellään kokemusta kyseisestä aiheesta? Saisi onnistua nyt kerralla...

Jep jos moottorissa ei mene öljyt/vedet sekasin niin sitten kemiallistametalli ym,hitsaamaan ei kannata alkaa jos muutoin ok...
Onhan noista kaikenmoisista liimosta ja kemiallisistametalleista kokemusta,nytkin hain Puuilosta jotain hmm Plastic Paddingin korvaajaa ja samalle se haisi,kun piti valurautasesta kaatoaltaasta saada muutama kolhu piiloon.
Tuolla on netissa nuffmanin video missa hän paikkaa Nuffieldin lohkoa,tekee oikeen pulttilevypaikan päälle,mitähän mahtoi olla SE massa jota levyn väliin laittoi??
isä ukko aikoinaan korjasi 900 DB lohkon kun oli halki,mutta se kone oli pahasti halki myös sisäänpäin että meni varaosiksi,aikansa sillä kyllä ajeltiin mutta ei pysyny vedet oikealla puolella!
Eli tervetuloa kyllä täältä tietoa löytyy,tuolla on muutamia miehiä joilla on tietoa yllinkyllin että kannattaa kyllä kysyuä.

Jos lohko pitää kannattako sitä alkaa ronkkimaan. Mutta erässä eläkeläis seppä totesi mulle kerran näin "lohkon hitsausta pelätään usein turhaan. Hitsasin 60- 70 luvulla Hankian Korjaamolla useita lohkoja, traktori käännettiin vaan miesvoimin kyljellään että sai kunnolisen sauman" Eli sellanen jolla on kokemusta saa varmaan hitsaamalla varmiman lopputuloksen. Hyvä kuitenkin että 25 DB tuli pelastetua.

Kurkistelelin eilen ratkeamaa syöttöpumpun takana ja se on haljennut edellisen sauman vierestä useampaan suuntaan n.10-15cm matkalta. Ei onneksi vuoda sisälle vaan lirittää kaikki ulos.
Mikähän tässä nyt ois paras konsti? Ei se kallista minen ja syöttöpumpun edestä pois purkaminen olisi iso homma mutta hirvittää uudet halkeamat.
Edellinen on ilmeisesti turattu messingillä väristä päätellen ja se operaatio on hallinnut ohutta valua moneen suuntaan. Mulla on hiekkapuhallusmahdollisuus vauriokohtaan eli tartunta olisi kyllä hyvä esimerkiksi kemialliselle metallille...

Suosittelen sellasta seppää jolla on kokemusta haljenneiben lohkojen korjauksesta , seppiä varmaan löytyy

Pitänee kysellä Vielä täältä Mikkelistä esim. DB huolto Jorma Mäkelältä että mitä suosittelee. Tarkoitus olisi tehdä kerralla hyvä tai ainakin asiallinen. Sätöksiä olen nähnyt ihan riittävästi

Jos hyvän haluaa niin sitten ammattiapuja,voi tietty maksaakkin ja mitään tietoahan ei ole mitä tapahtuu... onko varma että ei ole aiheuttanu sisälleppäin ongelmia? vedet/öljyt sekasin menonkin huomaa vasta kun ajaa täysin kuumaksi.
Toivotaan että vanhus vielä pelastuu ja pidetään peukkuja!

Syylärin paikkausaineet autaa myös vähän kaikkiin vaivoihin, parhaasta päästa lienee Bar's Leaks. Purkinkyljes lukee tiivistää ja voitelee vuotavan vesipumpun. Vuonna 94 pelastin purkaamolta MF 165 vuodelta 65. Vesipumpun stefa vuoti reilusti
, mutta Bar's Leaksil vuoto loppu ja pitää edlleen, koneella ajetaan noin 50 - 100 tuntia vuodessa. Luulis tuon auttavan jos esim. sylinteriputket vuotaa vähän alapäistä. Silikonia sisältäviä aineita jos käyttää saa syylärin tinaukkset unohtaa.
Tää nyt ei kysyjää pljon auttane

Pienen halkeaman korjaus kylmänä hitsaamalla onnistuu kun on asialla tekijämies ja nikkelipohjainen lisäaine. Iso halkeama on sellainen, että sitä on vaikea saada tiiviiksi. Valurauta on sellainen materiaali, että siihen tulee hitsin viereen hyvin hauraita alueita ja kun hitsi jäähtyy, niin sen kutistuminen herkästi naksauttaa uuden halkeaman hitsin ja perusaineen liittymään. Siksi käytetään usein sitä temppua, että kun hitsiä on tehty sentti tai jotain sitä luokkaa, niin hitsiä vasaroidaan, niin että se kuumana niittautuu ja samalla leviää niin, että se ei kutisuessaan halkaise itseään irti perusaineesta. Lohkon kylki on niin ohutta ainetta, ettei sitä pysty vasaroimaan kovin raskaasti. Sitäkin tehdään, että koko kappale kuumennetaan 400 asteeseen ja hitsataan lämpimänä, jolloin koko kappale jäähtyy samanaikaisesti eikä hitsiin jää niin kovaa jännitystä. Koko lohkon lämmittäminenkään ei ole ihan pikku juttu kun se pitää tehdä irrallaan jos siihen ryhtyy. Siitä syystä joskus entiseen aikaan näki korjauksia, että halkeaman ympärille oli tehty kierrereikiä ja niihin oli ruuvattu halkeman päälle teräslevy ja lohkon ja leyn väli oli täytetty jollain massalla.

Koko lohkon lämmittäminen ei ole ensimmäinen vaihtoehto vielä tässä vaiheessa. Tosin moottori on niin limassa sisäpuolelta että jonkinasteinen huuhtelu olisi sillekkin paikallaan. Mutta ensiksi tosiaan lohko kuntoon että nesteet pysyy sisällä ja saa vehkeet normi käyttölämpötilaan. Mikäli edelleen lämpimänä vedet ja öljyt pysty erillään niin sitten moottorin sisuskalujen kimppuun. Onko muuten vanhan limettyneen moottorin puhdistus huuhtelusta kellään kokemusta?

erkki kirjoitti:Pienen halkeaman korjaus kylmänä hitsaamalla onnistuu kun on asialla tekijämies ja nikkelipohjainen lisäaine. Iso halkeama on sellainen, että sitä on vaikea saada tiiviiksi. Valurauta on sellainen materiaali, että siihen tulee hitsin viereen hyvin hauraita alueita ja kun hitsi jäähtyy, niin sen kutistuminen herkästi naksauttaa uuden halkeaman hitsin ja perusaineen liittymään. Siksi käytetään usein sitä temppua, että kun hitsiä on tehty sentti tai jotain sitä luokkaa, niin hitsiä vasaroidaan, niin että se kuumana niittautuu ja samalla leviää niin, että se ei kutisuessaan halkaise itseään irti perusaineesta. Lohkon kylki on niin ohutta ainetta, ettei sitä pysty vasaroimaan kovin raskaasti. Sitäkin tehdään, että koko kappale kuumennetaan 400 asteeseen ja hitsataan lämpimänä, jolloin koko kappale jäähtyy samanaikaisesti eikä hitsiin jää niin kovaa jännitystä. Koko lohkon lämmittäminenkään ei ole ihan pikku juttu kun se pitää tehdä irrallaan jos siihen ryhtyy. Siitä syystä joskus entiseen aikaan näki korjauksia, että halkeaman ympärille oli tehty kierrereikiä ja niihin oli ruuvattu halkeman päälle teräslevy ja lohkon ja leyn väli oli täytetty jollain massalla.

Juurikin tämän takia kannattaisi käyttää puhdasta nikkelipuikkoa ja ns.kylmähitsaausta. Näin olen itse korjannut valurautaa.

Ameriikkalainen WELDIT Stop Leak-alumiiniseosteinen jauhe on kans oikein hyvää "syylärinpaikkausainetta" .
Ei tuki kennoja, mut jopa liki millin reiät syyläristä tukkii, ja pysyy nestekierrossa hyvin mukana, omakohtaista käyttökokemusta on n. 20+v ajalta, enkä muuta käytäkkään, josko käyttötarvetta on....

Sisältä liejuisen koneen puhdistaminen käy samoilla pesuaineilla kuin päältä öljyyntyneiden koneiden pesu. Öljypohja vaan pois ja siitä kertymät pois ja sitten spruuttaamalla kampikammion kimppuun. Polttoljykin on yllätävän hyvä pesuaine jos rasva ei ole kovin pahasti pinttynyt, mutta konekorjaamoiden käyttämät NaOH:ta sisätävät pesuaineet liuottavat pois melkein minkä tahansa. DB:n moottorit taitaa olla kaikki sisäpuolelta maalattuja, joten pesun ei pitäisi olla isokaan ongelma.

Syylärinpaikkausaineita käyttää nykysin ammattimiehetkin. Syksyl viimeks Case / NH huoltoliikkeen omistaja näytti purkkia hyllysstä "tätä me käytetään vuotaviin syyläreihin" merkki ei jääny mieleen. Huoltomiestenkans kannatta olla hyvissä väleissä heiltä saa hyviä neuvoja kun vaan kysyy

Noissa ratahommissa käytettiin läpitihkuvan alumiinikannen korjaukseen holtsin wondarweldiä. Ainoa aine mikä piti liemet oikealla puolella eikä tukkinut jäähdytintä. Moottorina Bemarin suorakutonen 425BHP.

Tuo minun lohko irvistää sen verran että epäilen että ulkopuolinen paikkaus on ainut mikä auttaa enää.
Pitääkin viikonloppuna siirtää potilas ulkovarastosta lämpimään niin pääsee ihmettelemään tarkemmin vauriokohtaa. Onko kellään kokemusta kyseisen mallin syöttöpumpun irroittamisesta? Merkkiä lohkoon ja pultit irti? Tuossahan ei ole mekaanista kaasupoljinta vaan syötön määrä menee imusarjan alipaineen mukaan...

Työkaverinani oli aikoinaan hitsaaja,jolla oli hitsauskokemusta monenlaisista metalleista.Hän neuvoi hitsaamaan valurautaa happoteräspuikoilla (aisi316).
Itse en ole hitsaaja,mutta raudan muuraus yhteen onnistuu vaihtelevasti.30v sitten hitsasin hellan tulipesänluukun sekä paistinuuninluukun.Molemmat
ovat kestäneet ainakin tähänpäivään saakka hyvin.Viimme talvena korjasin lohjenneen 125mm ruuvipenkin hitsaamalla.On kestänyt jopa käyttöäkin.
Hitsaus vaatii lyhyitä saumanpätkiä kerralla ja välillä jäähdytystä itsekseen.(ei vedellä tai muulla kylmällä)

Jos englanti taipuu ja tuumat tuttuja, niin täältä löytyy kokonainen korjaamokäsikirja.
http://www.kolumbus.fi/saarikonrinne2/pdf/DB%2025D%20Korjaamokasikirja.pdf

Pumpun irroitus on selostettu varsin perusteellisesti polttoainelaitteet kohdassa alkaen noin sivulta 30. Jakopää pitää käyttää auki koska käyttöpyörä täytyy päästää irti. Asiaan kuuluvia merkintöjä tietysti kuuluu viljellä ja ohjeessa koko irroitusoperaatio alkaa siitä kun moottoriin pyöritellään ruiskutushetki kohdalleen.

Ja vielä käyttöohjekirja alkuperäiskielellä

https://drive.google.com/file/d/0B9-7bn5CX9NDbjJqam95T1pwVW8/view

Jostain netin syövereistä löytyy myös suomenkielinen käyttöohje. En vain jaksa muistaa mistä. Tämä siis sillä oletuksella, ettei alkuperäinen ole kulkenut koneen mukana

pauli kirjoitti:Työkaverinani oli aikoinaan hitsaaja,jolla oli hitsauskokemusta monenlaisista metalleista.Hän neuvoi hitsaamaan valurautaa happoteräspuikoilla (aisi316).
Itse en ole hitsaaja,mutta raudan muuraus yhteen onnistuu vaihtelevasti.30v sitten hitsasin hellan tulipesänluukun sekä paistinuuninluukun.Molemmat
ovat kestäneet ainakin tähänpäivään saakka hyvin.Viimme talvena korjasin lohjenneen 125mm ruuvipenkin hitsaamalla.On kestänyt jopa käyttöäkin.
Hitsaus vaatii lyhyitä saumanpätkiä kerralla ja välillä jäähdytystä itsekseen.(ei vedellä tai muulla kylmällä)

Joo ei se valunhitsaaminen ihan tähtitiedettäole pari kappaletta Puolalaisia viilapekkejä olen jatkanu minäkin. Käyttöä on kestäneet ihan täydesti. Kaveri ne toi joskus vuosiasitten, kun ei niillä kuulemma tee mitään.