Vuosijuhla

Noin kuukausi sitten tuli viisikymmentä vuotta siitä kun 880 selecta ajettiin Seinäjoelta, Martikkalalta meille kotipihaan. Ensimmäiset työkoneet olivat Fiskarsin 2 siipinen aura, lepakko- Sampo äes ja Laakson Metallin valmistama lantatalikko. Äestä lukuunottamatta muut ovat edelleen olemassa ja käyttökunnossa. Traktorissa on moottori käytännössä täysin alkuperäinen, samoin vaihdelaatikko, startti, laturi, ulosotto ja hydrauliikka. Jopa hydepumppu on vielä sama mikä siihen asennettiin Melthamissa 50 vuotta sitten, paitsi että tiivisteet siihen on pari kertaa vaihdettu. Myös venttiilipesä on alkuperäinen, mutta kulunut sen verran että nostolaite pilkkii. Tunteja ei viimeisen parinkymmenen vuoden aikana paljon kertynyt, mutta mittari pyörii edelleen, nyt hyvän matkaa toista kierrosta. Mitä tukkikuorman kanssa olen joskus viime vuosina sillä ajellut, niin voimaakin on jäljellä ihan kummasti. Ajatuksissa oli tekaista pieni juttu Traktoripostiin, että "mitäpä näitä jatkuvasti vaihtaa, sama mies, traktori ja aura samalla pellolla 50 vuotta".

Harrastetraktorina lähiöpihallamme on -67 mallin 1200, joka on yksi ensimmäisistä Suomeen tulleista pitkäkeuloista. Traktori on Oulaisten Weteraanikonepäivien kävijöille tuttu kapistus, koska olen sillä ajamalla käynyt kyseisissä juhlissa enemmän kuin 5 mutta vähemmän kuin 10 kertaa. Traktorin osti uutena Pudasjärvelle pienviljelijä ja se ajatui myöhemmin harrastekäyttöön jollekin saarelle, en tiedä sen tarkemmin. Olen joka tapauksessa traktorin kolmas omistaja ja olen ollut sitä jo 20 vuotta. Minulle tulessaan traktori oli jo purkaamon ovella, startti oli heikko, lataus ei pelannut, nostolaite ei nostanut ja käyntiinlähtö oli huonoa. Lisäksi ulkonäköä varjostivat kototekoiset valo- ym viritykset, jotka eivät olleet asentajalleen kunniaksi. Traktori on meillä saanut uudet ajovalot ja startti ja laturi on kunnostettu, moottori rengastettu ja erilaisia virityksiä on korvattu alkuperäisosilla vähitellen osa kerrallaan. Nyt se on jo sellainen nähtävyys, että kylällä ajellessa se kerää katseita ja käsivilkutuksia säännöllisesti nuoremmilta ja vanhemmilta. Paikallisen ABC huoltoaseman pihalla tehty tankkaus johtaa usein pitkiin tarinointeihin paikalle osuneen satunnaisen traktorimiehen kanssa, joka haluaa muistella vanhoja. Pääsääntöisesti traktorilla tehdään vuosittain muutamia kymmeniä tunteja harrastetöitä eikä sen julkisivua minulla ole aikomusta entisöidä lähiaikoina.

Yleisesti ottaen ajan hammas on kohdellut aika ankarasti tuon aikakauden traktoreita maassamme. Koska traktoreita ei ollut joka talossa, niin olemassa olevilla urakoitiin ja ne kuluivat huonoon vointiin kymmenessä vuodessa. Mutta muutamia aina säilyy. Kun ostaa vanhan aihion, niin mukana saa usein tarinan, joka on yhtä mielenkiintoinen kuin objekti itse.

No olihan hieno kirjoitus. Näitä lisää. Tarinat ovat hieno osa historiaa. Kaikilta lisää tällaista "osaamista". HIENOA!