katkennut pultti

Näistä kierrereikään katkenneista pulteista käydään säännöllisesti uudelleen ja uudelleen keskustelua, että miten sellaisen saa korjattua. Ittekkin olen monenlaiset kikat kokeillut, mutta vain yksi on edelleen käytössä: katkenneen pultinpään täyttäminen hitsaamalla.

DB:stä olen viimeksi yhden kierrepätkän poistanut tuolla kikalla kun 880:n vesipumppua vaihtaessa yksi 5/16" ruuvi katkesi pinnan tasoon. Just silloin ei ollut edes MIG:iä käytettäväissä, joten asettelin 8 mm pirkan ruuvin yläpuolelle ja turrasin puikolla kraaterin täyteen. Prikkaan sai sitten heftattua mutteria sen verran kiinni, että vääntäminen onnistui. Viidennellä yrityksellä kierre oli jo niin paljon löystynyt, että se lähti pyörimään auki prikan mukana.

Innostus keskustella aiheesta tuli ihan siitä, että eilen korjasin tukkikärryn vinssiä, jossa jarru on tehty auton levyjarrusta. Yritin ilmata systeemiä ja sen seurauksena vanha ilmausruuvi katkesi pinnan tasalle. Ruuvi on noin 6 milliä halkaisijaltaan. Hiukan epäilytti, että saako puikolla niin pieneen plänttiin osumaan sulaa rautaa, mutta kolmannella yrityksellä tärppäsi ja ilmausruuvin tynkä nousi ulos prikan mukana. Kun pultti ensin liikahtaa vähäsenkin, niin se alkaa liikkua kun jaksaa kärsivällisesti nitkuttaa, niin että herkemmin pyörivä alue alkaa laajeta.  

Kikan teho perustuu siihen, että kun pultin pää saa tarpeeksi kuumaa, se sekä pehmenee että turpoaa. Ympärillä oleva valu ei laajene, joten jossain täytyy tapahtua hiukan litistymistä. Kun pultti sitten jäähtyy, niin liitoksen puristus hellittää. Kiristys hellittää vielä lisää kun lämpö leviää vähitellen valuun, jos pulttia onnistuu sitten jäähdyttämään vaikka kylmäsprayllä.  

Migillä homma on huomattavasti helpompi kuin puikolla ja olen sillä onnistunut irrottamaan mm. moottoripyörän kevytmetallilohkosta arviolta 10 mm pinnan alapuolelta katkenneen jämän 6 mm pultista. Reikään piti vääntää ohuessa pellistä hylsy, ettei lämpö ja roiskeet tärvele reikää. Migillä hylsyn sisään pultin päähän sai täppäämällä kasvatettua niin korkean nöölin, että siitä sai otteen pihdeillä ja jämän kierrettyä ulos.

Vastakierretappikin toimii jos toimii, mutta jos jämä on ruostunut kiinni valuun, niin aika herkästi lopputulos on se, että jämän päähän poratussa reijässä on kovaksi karkaistun vastakierretapin jämä.

Hyvä juttu. Kyllä hitsiliiman käyttö on ylivoimainen katkenneen ruuvin irrotustapa. Ja kovaksi karkaistut vastakierretapit ovat sielunvihollisen keksintö konemiehen kiusaksi. Vastakierrettä pikkasen parempi on työkaluteräksestä tehty lievästi kartio nelikulmainen tappi, jonka nurkkiin on purevuuden parantamiseksi tehty urat lisäämään rintakulmaa. Tämmönen tappi pannaan lyömällä ruuvin päähän porattuun sopivankokoiseen reikään ja sitten vääntöä. Lyönnin ja reiän kanssa saa kyllä olla tarkka että ruuvi säilyttää muotonsa. Tämmöisten tappien saatavuus vain on huomattavasti huonompi kuin vastakierteiden.

Ja yllättävän monta kertaa katkennut ruuvi onkin oletettua löyhemmässä, kun kanta on ensin lähtenyt pois. ja kiristysvoima hellittänyt. Oma lukunsa tietysti ovat pohjaan asti kierretyt ja sitten katkaistut ruuvit.

Muuten, katkennutta kierretappia varten Taavetin tehtaalla oli useita kipinätyöstökoneita. Oli vissiin edullisempaa kipinöidä tappi pois ison valun reiästä kuin romuttaa koko osa.

Tuosta suorituksesta ja hyvistä kuvista ja ohjeista Jussille pisteet

Katkeneen pultin sa pois näppärästi puikolla hitsaaamalla, vaikka pultti olisi katkennut tasopinnan alapuolelle. Ulkoa en osaa, muista, sanoa sataprosenttisesti puikon nimeä mutta muistinvaraisesti se olis ollu Certanium 707 puikko. Sillä voi sohottaa kierrereikään ujostelematta koska kuona suojelee kierteitä joten sula ei ota kiinni ulkoreunaan. Jokainen kokeilee omalla vastuulla koska muisti ei ole enää niitä parhaita.
Vastakierretapit on yleensä tuhoon tuomittuja. En suosittele missään pultin poistoissa. '
Biltemalla oli aikanaan hyvä settti millä sai vaarnapultin irti kun se oli katkennu tason alapuolelle. Pulttiin porattiin reikä ja siihen lyötiin tähtimäinen tappi missä oli avaimellle paikka yläpäässä, se ei kiritsäny pulttia reikäänsä.

Nappisuoritus Jusapelta.

Minua askarrutaa tässä tapauksessa tuon esijännitetyn pultin katkeaminen, että mistä se mahtoi johtua. Kovatkin pultit pitäisi oleman sellaista nuorrutusterästä, että ne venyy joitakin prosentteja ennen katkeamista. Jos pultti kiristetään muutamaan kertaan isoon momenttiin, niin venymää voi keskittyä kierteen loppukohtaan sillä seuraamuksella, että materiaali muokkautuu, lujittuu ja lisäksi altistuu typestä johtuvalle vanhenemiselle. Vanheneminen syö materiaalista sitkeyden, mutta vaikka sitkeys olisi mennyttä, ei valmiiksi kirstetyn pultin pitäisi siitä ottaa itseensä. Ongelma pitäisi tulla vasta sitten kun pulttia seuraavan kerran kiristetään.

Noissa lämpötiloissa, joissa kansipultti toimii, ei virumismekanismi jaksa lähteä liikkeelle, myöskään pulttiin ei tule niin isoja iskumaisia kuormia, että hauraan murtuman edellytykset täyttyisi.

Jäljelle ei jää juuri muita mahdollisuuksia kuin jännityskorroosio, mutta sekin edellyttää jonkinlaista kemiallista ympäristövaikutusta. Tavallisilla teräksillä mm. lipeä ja ammoniakki pystyvät tekemään murtumia, mutta kun jännitykset nousevat toiselle tuhannelle, niin mahdolllisten haitallisten kemikaalien luettelo venähtää äkkiä.  Jännitykorroosion välttämätön aisapari on joka tapauksessa voimakas vetojännitys, joka tässä tapauksessa epäilemättä oli olemassa.

Kannattaa silloin tällöin tutkia, onko muita pultteja antautunut. Koetan yhden kaverin kanssa pohtia syy-seuraus-suhdetta tarkemmin.

Joo, tosiaan. Innovatiivisuustihentymää on tuossa kohtaa selvästi havaittavissa. Hyvin toimittu.

Mutta itse ongelmaan. Ottaisin yhdeksi mahdollisuudeksi lempiaiheeni eli vetyhaurauden. Vedystä johtuvaa viivästynyttä haurasmurtumaa on maailmalla esiintynyt lujissa teräksissä, jotka kuormitettu 0.2 rajan tuntumaan. Vety on löytynyt käyttöympäristöstä, vaikkapa käytetystä moottoriöljystä, joka sitten imeytynyt rautaan kierteen päähän jääneen "halkeaman" kautta ja ajan kanssa sitten on poksahtanut. Ehkä menen liian nopeasti päätelmiin ja tässä ei ole kysymys ollenkaan siitä, kunhan vaan eläkeläinen tuumailee.

Jussi, onkos sulla se pultti vielä tallessa. Joku saattaisi olla kiinnostunut silmäileen sitä, en minä kun ei ole mahdollisuutta sen kummempiin tutkimuksiin, mutta joku.

Vety on sellainen pikku paskiainen että se menee teräkseen ja tekee temppunsa jos sille annetaan tilaisuus. Happopeittaus on kai se tavallisin asiayhteys missä niin pääsee käymään. Olen ollut siinä käsityksessä, että voiteluaineissa vety on erittäin stabiilissa tilassa eikä pääse sieltä karkuun atomaarisena. Mystinen juttu joka tapauksessa.

Just joo tosiaan. Jos se pultti oli kiero, niin sille on voinu käydä niin, että on kuormittunu liikaa toiselta laidalta, kun se varmaan on aika tarkalle mitotettu. Siitä se sitten on lähteny. Minkä näköinen on murtopinta, murto lähtenyt liikkeelle yhdeltä nurkalta?

Erkki, kaupasta ostetut öljyt varmasti on stabiilia ja turvallista tavaraa. Ymmärsin tuon vetyjutun niin, että polttoaineesta öljyyn siirtynyt rikki ja (kondenssi)vesi muodostavat rikkihappoa/hapoketta, joka reagoidessaan metallin kanssa vapauttaa vetyä, sitä pahaa kaveria. Joissain moottoreissa, vanhoissa dieseleissä (ohipuhallus ja huono nafta) ja laivan koneissa, joita ajetaan runsaasti rikkipitoisella bunkkeriöljyllä saattaa saada aikaan yllättäviä murtumia. Mutta joo, en esittänyt tuota mekanismia todennäköisenä vaan yhtenä mahdollisena syynä, jos mitään muuta syytä ei löydy. Tämmöistä tosiaan on tapahtunut maailmalla.

Aivan, hapotus saa aikaan vetyä. Ihan henkilökohtainen kokemus on särkyvistä ruuveista jotka juuri ennen käyttöä sinkittiin ja keltapassivoitiin. Rikkoutuminen parani pienellä lämpökäsittelyllä, missä vety pääsi haihtumaan pois.

Mitä enemmän asiaa miettii, sen enemmän alkaa tuntua siltä, että vedyllä on osuus tuossa murtumassa. Teräksen valmistuksen yhteydessä vetyä jää aina jonkin verran sulatteesen, sitä en tiedä miten tarkkaan se häipyy jos teräs vakumoidaan, mutta ilman vakuumia tehdyssä materiaalissa sitä on atomaarisena aineen sisällä pieniä määriä. Tässä tapauksessa kuitenkin epäilyttää kovasti, että pystyisikö vety olemaan peräisin terästehtaalta, koska diffuusio ajaa sitä materiaalista ulos atomi kerrallaan ja pitäisi oleman niin, että mitä vanhempaa teräs on, sen vähemmän siinä on tehdasperäistä vetyä. Toisaalta on niinkin, että kun on noin kovasta teräksestä kysymys ja todennäköisesti myös muokkaantumisesta pultin kiristyksen yhteydessä, kombinaario saattaa olla erittäin herkkä pienellekin vetymäärälle. Muokkautuneessa materiaalissa diffuusio helpottuu ja edellytykset vetymolekyylien syntymiselle paranevat vaikka pitoisuus olisi erittäin pieni. Imatralaiset metallurgit ovat ehkä maan parhaita asiantuntijoita tämän kysymyksen kohdalla.

Vipotuksella on mahdollisesti ja todennäköisesti rooli tapahtumassa, mutta itse ydinkysymys on metallurginen. Murtopinta on todennäköisesti hauras, mutta mikä ilmiö aiheuttaa kireän pultin katkeamisen pitkän ajan kuluttua pultin kiristämisestä. Kannenpultti on asia sinänsä, mutta maailmassa roikkuu tosi isoja juttuja kireiden pulttien varassa eikä voi olla niin että ilmiön syy olisi tuntematon.

Tuota, oiskohan tässä nyt käyny niin ku useinmiten lentokoneiden tippumisessa. Yksi virhe ei sitä tee, vaan kun useampia sattuu kohdalle yhtäaikaa, niin sillo rytisee.

Eli karkasuvirhe ja vety ja ehkä vielä joku muu juttu yhdessä saivat aikaan pamauksen.

Mutta maailmalla tosiaan sattuu aikalailla näitä tämmösiä "viivästyneitä murtumisia". Niitä tutkitaan aika ahkerastikin, mutta aina ei selviä syy (vaikka se usein onkin vety). Oli kerran koepenkki, joka oli pantu kasaan tosi kuivilla pulteilla. Parin päivän päästä alko paukkumaan. Katkenneet pultit lensivät pitkin seiniä, hyvä ettei osunut keneenkään. Olivat sitten asianmukaisesti paistaneet pultteja vedyn ulos ajamiseksi kun epäilivät sitä, mutta ei ollu auttanu. Lopuksi porasivat reiät isommaksi kun tilaa oli ja kasasivat mellomilla pulteilla ja loppu pauke. Mitä tästä opitaan, joskus huonompikin ruuvi on parempi ja ruuviliitoksen tekeminen ei ole ihan yksiselitteinen juttu.