DB kaivurin peruskoneena

DB:llä oli aikoinaan oman merkin alla markkinoitu kevyehkö kaivuri markkinoilla, mutta näyttää niissä olleen satunnaisesti kiinni jotain muitakin.
Historia tietää kertoa, että JCB etsi aikoinaan mahdollisuuksia yhteistyölle DB:n kanssa, mutta siellä oli niin kovet ja selkeät periaatteet, että DB ei alkanut tekemään JCB:n toivomia muutoksia koska kysymys olisi ollut silloin pienistä sarjoista.

60- luvulla saattoi nähdä Hydro-Masterin 950:n perässä ja on niitä saattanut olla joitakin 990:ssakin. Vammasta, ARA:aa tai Ukkomestaria
en muista nähneeni Taavissa. 80- luvun ensi vuosina olen nähnyt 996 nelikkoja joissa oli Loimaalainen lusikkahaarukkavarustus, mutta aika harvinaisia ovat.

Minusta 1200 ja 1210 olisivat runkonsa ja tehonsa puolesta ihan päteviä vastapainokaivurin peruskoneita jos viittii rustata jämerämmän akselin ja kantavammat renkaat ensin etupäähän. Niissä olisi kammen etupäässä valmiit paikat isommalle nokkapumpullekin ja tarkkaan paikkaan ryömintävaihteet. Minulla on semmoinen käsitys, että taavin taka-akseli ja kynkät kestää kaivurikäytön, mutta levypyörät saattaa joutua vaihtamaan jämerämpiin. Kiinteä asennusta varten rungossa on kierrereikiä traktoriksi harvinaisen paljon, joten minusta kaivurin pitäisi kyllä pystyä kiinnittämään tosi jämerästi. Onko kenelläkään kokemusta Taavin kaivurikäytöstä?

Siitähän tulisi pikku kuoppien kaivuun mukava yhdistelmä kun pulttaisi pikku Maran 880:n perään.

Moi.

erkki kirjoitti: Onko kenelläkään kokemusta Taavin kaivurikäytöstä?

Kokemusta ei vielä ole päässyt kertymään paria amatöörin testikuopaisua kummemmin, mutta eiköhän tuo pari päivää sitten tontille vihdoinkin saamani uusin hankinta tilanteen ennenpitkää korjanne:

[/url]

Pahoittelut heikosta kännykkäkuvasta jossa värit ovat ihan mitä sattuu.



Sarjanumeron perusteella vuoden -60 W950 keulilla, ja (ainakin netistä löytyvän vähäisen informaation perusteella) Ahma 450 mekaanisin tassuin samalta aikakaudelta perässä.


Kaivurin värisävy on kyllä tuossa hämärtyvässä illassa otetussa kuvassa väärä, sävy kun on suurinpiirtein sama oranssi kuin tuon takana olevan Nuhvetin peräpainona oleva Hiab 293 Bimbon.

Kuokkaa on toki aikojen saatossa paikkailtu ratsulapuin sieltä-täältä, tapeissa on väljää riittämiin, eivätkä öljytkään pysy aina oikealla puolella männänvarren kumeja, mutta eiköhän tuollakin pari postimerkin kokoista peltoa ojita ja kuoppia kaivele sinne-tänne tonttia kunhan laulattaa sorvia tiukempia osia sorvaillen.

Ojakauhan lisäksi mukaan tuli kapea ja keskikokoinen kynsi-kauha, sekä poikittaislattapiikki.

Kiinnitys traktoriin on toteutettu joskus aikoja sitten nurkista löytyneitä tarveaineita toisiinsa Kemppiliimalla liitellen, ja vaikuttaa varsin riittävältä ja muuhun ulkoiseen olemukseen sopivalta.


Traktorin omaa hydrauliikkaa ei ole kuulemma käytetty vuosikymmeniin, joten sen tiimoilta tulee luultavasti jatkossa esitettyä kysymys jos toinenkin, vaikka tokkopa sitä itsekään mahdottomasti tulee tarvittua   .

T:Samuli

Hyvän ja ehyen näköinen Ahma sinulla. Lapsuudessani noilla kaiveltiin paljon, usein oli Majori peruskoneena. Pehmeisiin paikkohin tuolla yhdistelmällä ei kannata vapaaehtoisesti hakeutua. Ahmassa on kääntö hammastangolla ja huhu kertoo, että sitä kannattaa pitää hyvää huolta.

Moi.

erkki kirjoitti:Hyvän ja ehyen näköinen Ahma sinulla. Lapsuudessani noilla kaiveltiin paljon, usein oli Majori peruskoneena.

Juu, ihastuin muotoiluun ja siihen ettei ihan joka liitosta ollut hitsailtu uudelleen.
Uudempi Ahmakin on huomattavasti kolhomman ja kotikutoisemman näköinen.
Ellei sitten ole kotiseppien parantelemia nuo joita olen nähnyt.

Pähkäilin vähän aikaa tämän ja Nettikoneessa olevan isommalla ja uudemmalla Ahmalla varustetun Majorin välillä, mutta pienempi koko ja tutun tuttu myyjä ratkaisivat tilanteen tämän yksilön hyväksi.
Aika näyttää tuliko valittua oikein...

Töissä on luultavimmin joskus ollut enemmänkin, vaikkakin lienee jäänyt jo vuosikymmeniä sitten harrastekoneeksi.

erkki kirjoitti:Pehmeisiin paikkohin tuolla yhdistelmällä ei kannata vapaaehtoisesti hakeutua.

Totta puhut.
Nuhvetillakin on jo tullut jäätyä useamman kerran jupattiin ja aikoinaan Zilin maastokuorma-auton harmaissa tullut runkoa myöten suohon upotettua, joten maastotiedustelun tärkeyden on pakon edessä oppinut.
Epäsopivat levikepyörätkin sain kyllä mukaan, tarttee katsoa josko joskus sovittelisi kiinni jos oikein tarve iskee.
Kovasti on kyllä kuiva tämä meidän tontti, eikä tuolla vanhuksella taida enää tänäpäivänä pihapiirin ulkopuolelle urakoihin olla asiaa   .

erkki kirjoitti:Ahmassa on kääntö hammastangolla ja huhu kertoo, että sitä kannattaa pitää hyvää huolta.

Joo, erikoinen ja vika-altis on ratkaisu ainakin näin koneihmisen silmään.

Hampaita on joitain jo tangosta vuosikymmenten saatossa kadonnut, mutta tokihan tuohon saa uusiakin tehtyä, ellei sitten jyrsi kokonaan uutta hammastankoa.
Hammaspyörää ei ole kertaakaan edes vielä taidettu kääntää, eli siltäosin homma on mukavalla mallilla.
Säätöähän tuohon on myös ympätty kivasti, eli kokotarkkaan saa välyksen haluamakseen.




Muistatko muuten miten näissä oli hoidettu kaivinosan siirtoajoaikainen lukitseminen yläasentoon?
Tarkoitus ei ole toki pitkiä matkoja ajella, eikä takarenkaita turhanpäiten rasittaa seisottamalla kaivuri ylhäällä, mutta olisihan se kiva varmistaa että pysyy mekaanisesti ylhäällä jos on syystä tai toisesta tarvis.

Mietin tuossa jo yksinkertaista irrallista nostosylinterin männänvarren päälle tulevaa kourua, joka lukittuisi alapäästään sylinterin yläpäähän, ja yläpäästään kiinnityskorviin/-tappiin.
Sokitettuna toki ettei pompussa lipsahda tiehensä.
Tuolla tavoin muistan joskus sylintereitä nähneeni lukitun.


T:Samuli

Meidän kylillä oli hydraulitassu Ahma, joten tuosta jäykkärunkoisesta ei ole lukituksen osalta käsitystä. Kokolaitos painaa joitan viidensadan kilon ja tonnin välillä, joten ylöspitoon ei kovin jäsyä kettinkiä tarvita. Koukut se tietenkin vaatii runkoon.

Moi.

erkki kirjoitti:Meidän kylillä oli hydraulitassu Ahma, joten tuosta jäykkärunkoisesta ei ole lukituksen osalta käsitystä. Kokolaitos painaa joitan viidensadan kilon ja tonnin välillä, joten ylöspitoon ei kovin jäsyä kettinkiä tarvita. Koukut se tietenkin vaatii runkoon.

Kiitos.

Jostain muistan löytäneeni pikkasen rapiat tonnin verran kuivapainoksi ilman kauhaa, eli kevythän se tosiaan kyllä on.
Helpompikin tuo kettinkimenetelmä, eipä tullut taaskaan noin yksinkertainen asia mieleen.

Täytynee poltella samantyylisiä koukkuja kuin puomissakin on ja liimailla sopiviin kohtiin, eivät oikein nuo tehdastekoiset kaivinkone-koukut sovi silmään.

T:Samuli