Maalaus

Sen verran on tullut hiekkapuhallettua ja maalattua kaikenlaista että on alkanut tuntumaan sitä, että puhallus on hieman yliarvostettu toimenpide. Tai sanotaan niin päin, että puhallettu pinta pitää pohjamaalata hyvissä olosuhteissa erittäin hyvin ettei ala tulemaan pilkkuja läpi ennen aikojaan. Oman teräsveneen puhallus ja maalus onnistui aika hyvin, se on ollut ulkona pian parikymmentä vuotta eikä maali ole huonossa kunnossa vieläkään kuin ihan paikoitellen. Aika monet auton peltivanteet olen puhaltanut ja maalannut kotioloissa mutta kyllä on vaikea saada pitkäikäistä tulosta aikaan. Huippuhyvä epoksimaali tai alkydimaali tarttuu kyllä jämäkästi kun vetää paksun kerroksen, mutta muut menetelmät on hankalampia. Minulle on kasvanut vakaumus, että puhallettu pinta pitäisi aina fosfatoida ennen maalausta.

Samaten auton peräkärry on jostakin syystä sellainen kapine, jossa ei tahdo kestää kuin sinkitys tai epoksipiki.

Puhallettu pinta pitää maalata joko korkeapaineruiskulla tai pensselillä tai tiivillä telalla jos haluaa saada maalin tunkeutumaan karheaan pintaan. Sivuilmaruisku jättää huokosia alle.

Jos ja kun tässä tarvii omia traktoreita maalata niin en kyllä puhalla kuin sellaiset kohdat jotka ovat oikeasti ruosteessa. Jos alkuperäinen maali on kiinni, mutta haalistunut tai kulunut, mutta kiinni niin meillä vedetään puhdistuksen jälkeen maali siihen päälle.

Taavit on yleisesti ottaen aika hyvin maalattu tehtaalla. Varsinkin loppupään impleissä ja alkupään selectoissa maali kestää melkoisen hyvin päivänpaistetta. Maalit ei irtoa eikä hilseile vaikka haalistuvat. Myöhemmin kun alkoi tulla ilmansuojeluvaatimuksia ja Casen tuoma ankara kustannuskuri, on maalauksen laatu jotenkin heppoisemman tuntuinen.