Pitkä tarina jarruista

Mike Brodgen kirjoitti Tractor News n:o 70 seuraavanlaisen tarinan.

"Kesäkuussa 1970 oli töissä Floctonin pelloilla kun sain pikaisen kutsun tehtaalle. Olisi lähdettävä ensi tilassa Ruotsiin, koska siellä oli DB 1200 hylätty turvallisuustarkastelussa jarrujen osalta. Traktori ei siis saanut myyntilupaa. Seuraavana aamuna Ruotsissa tutustuimme paikallisen edustajan kanssa tilanteeseen, emmekä nähneet testatun traktorin jarruissa mitään erikoista kun tutkimme ne verstaalla. Niinpä menimme testiasemalle keskustelemaan asiasta. Niihin aikoihin kovimmat vaatimukset jarruille olivat Länsi-Saksassa ja pian meille selvisi, että uudet ruotsalaiset vaatimukset olivat kaksi...kolme kertaa kovemmat. Pyysimme tietoa traktoreista, jotka oliva läpäisseet testin ja meille kerrottiin ruotsalaisen Volvo BM:n ne läpäisseen. Pohdimme asiaa ja tulimme siihen tulokseen, että jos jarrut olisi hyvin sisäänajettu, ne voisivat läpäistä testin rimaa hipoen. Tiesimme, että jarruliinojen muotoutuminen ottaa aika paljon aikaa ja testatun traktorin jarrut olivat käytännössä uudet. Lähdin Melthamiin tekemään sisäänajetut jarrukengät ja paikallinen edustaja jäi selvittelemään miten Volvo BM oli onnistunut läpäisemään kokeet.

Palasin Ruotsiin heinäkuussa sovitetut jarrukengät mukanani, mutta valitettavasti jarrut eivät ollet silti oleellisesti paremmat kun ne asennuksen jälkeen testattiin. Jäljelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa jarrupintojen materiaali paljon kalliimpaan, mutta korkeamman kitkan omaavaan. Käytännössä jarrumateriaalin vaihdosta ei kylläkään olisi juuri hyötyä, koska ison kitkan saavuttamiseksi poljinvoimaa olisi nostettava huomattavasti.

Pari viikkoa myöhemmin olin taas Ruotsissa uusien jarrukenkien kanssa. Sillä välin ruotsin edustajamme oli saanut selville, että Volvo ei ollut varsinaisesti läpäissyt testiä, vaan osoittanut laskelmin, että jarrut täyttäisivät vaatimuksen helposti. Meidän kannaltamme asia oli niin tärkeä, että testiä seuraamaan tuli tehtaalta lisäkseni Steve Moorhouse ja Ruotsista Jörn Gottlieb. Läpäisimme testin hyvin pienellä marginaalilla. Meidän oli yrittävä hillitä Jörniä, joka oli tuloksesta niin riemuissaan, että olisi varmaan heittäny kärrynpyöriä jos emme olisi pitäneet häntä hihasta kiinni. Ymmärsimme samalla, että pienempien DB:n mallien jarrut eivät tulisi mitenkään läpäisemään niin kovaa testiä. Palasimme tehtaalle miettimään, millä keinolla pienempuien mallien jarrut saataisiin vaaditulle tasolle.

Parin viikon kuluttua saimme Ruotista uutisen, että jarrutestaus oli keskeytetty vuodenvaihteeseen saakka. Meillä oli siis lisää aikaa keksiä ratkaisu. Viikon kuluttua ruotisn edustaja soitti ja kertoi, että myös Volvo oli hylätty testissä. Voitteko uskoa, että vaatimukset helpottuivat ja saimme kaikille maleille myyntiluvat. Minä olin etsinyt kuusi viikkoa sateenkaaren päätä, lentänyt viisi kertaa Ruotsiin ja teettänyt jarrukenkiä ja testejä, kaikki tämä siitä syystä, että Volvon asema markkinoilla säilyisi! Taisimme kuitenkin kaikki epäonnistua sillä myös Volvo vetäytyi traktorimarkkinoilta muutaman vuoden kuluttua. "

Mielenkiintoinen juttu, JO paljon ennen kuin Volkkri keksi peukaloida päästötuloksia!
JA kun kuulin niistä dieseli Volkkareiden peukaloinnista niin sanoin JO SILLON että taitaapi olla muillakin merkeillä/malleilla samaa ja BINGO olihan sitä Volkkrin bensamalleissakin kuulemma kaunisteltu päästöjä!
Kuinkahan paljon yleensäkkin on kaunisteltu monissa laitteissa hyviä ominaisuuksia ja samalla jätetty huonojapuolia kertomatta??
Että aika raakaa on bisnesmaailma ja sitten jotkui vielä uskoo mitä uskotellaan,taisi olla tuo Taavetti juttu kovapala Ruattalaisille,heistähän on paljon oppia ja turvallisuutta ammennettu...
Itsekkin sain -90 luvulla erään maahantuojan haastattelussa melkein kangella vääntää isonherran mielipiteen samaksi jonka itse olin jo muilta selvittäny ja varmistanu!

Suomessa aiheutti ohjaamoa koskevat määräykset paljon päänvaivaa traktoreiden tuojille. Taisi olla niin, että kattoluukku oli pakollinen, samoin molemmilta sivuilta tapahtuva sisäänkäynti. Melumääräyksissä mentiin isoin hyppäyksin tiukempaan suuntaan, lämmityslaitteen teholle oli minimivaatimukset j.n.e. Nykyään kai ollaan siinä suhteessa pakitettu, että traktorissa ei tarvitse olla ohjaamoa lainkaan, riittävän tukeva turvakaari riittää.

AI JAA?? ettäkö ilman koppiakin vois uuden raksan myydä? no joo on kai noita pikku puutarhakaluja myytykkin ja niissä sen kaaren olen nähny.
ilman sitähän ei raksalla saa kukaan muu ajaa kuin omistaja,noin mulle aikoinaa maajussi sano,mitä sitten vakuutukset sanoo jos ittesä kolhii ja on joku vakuutus siihen? voipi tulla taisto...
No yleesä se onnetomuus tapahtuu kaltevassa maastossa tai hinatessa väärin

Tuota joskus miettiny että jos tommonen iso nelikkokin katollen putoaa niin taitaapi aika litussa olla?
No harvinaistahan se varmaan on mutta kun on sitä painoakin niissä laitteineen ja kauhoineen,ovat erilaitteita kuin ne -70 luvun koe raksat joita käännettiin messuilla katolleen ja kehuttiin kuinka hyvin se turvahytti kestikään,no eipä olis sekään pudottamista kestäny heh!
Mutta kyllähän se oikein on että turvallisuus kehittyy,naapurikylässäkin on mies joka avoferkun kaato,hengissä on mutta jotain kävi...

Turvaohjaamon täytyy kestää traktorin kaatuminen. Ei saa mennä lyttyyn jos ei putoa korkealta. Sitä en tiedä, että jos menee keulan kautta ympäri kun etukuormaajan kauha tökkää vauhdissa ja kippaa koko laitos, että täytyykö ohjaamon kestää sellainen tälli, mutta tavallinen sivulle kaatuminen pitää kestää. Teräs on lujaa tavaraa, sitä ei lopulta tarvita kovin isoja määriä, että kehys yhden traktorin kantaa.

Tuota meinasin hyvä näin