Puusuutarin lumiaura

Palasin takaisin juurilleni maalle, vastaan on tullut monta asiaa joista ei cityihmisen tarvinnut välittää – yksi oli lumen luonti/auraus. Meillä on sen verran iso piha, että jo pelkästään sen ajokuntoisena pitäminen käsipelissä on murhaa. Kun koneet on keksitty miksi tappaa itsensä lumenluonnilla? No onneksemme kulunut talvi on ollut vähäluminen Päijät-Hämeessäkin.
Asiaan - sain syksyllä päähänpiston tehdä veteraani-Taavettiin lumiauran. Se ei ole kunnon masinistille ongelma eikä mikään, ei toki minullekaan, mutta tein auran puusta. Ensiksi en ole hitsari, eikä ollut työkiireiden vuoksi aikaa opetella hitsariksi , eikä ollut välineitäkään. Ensin mietin takalevyä puusta, se ei oikein toiminut paperilla eikä ilmeisesti käytännössäkään.

https://picasaweb.google.com/113246641182974047055/Lumiaura2014

Pyörittelin ideaa Autocadilla ja siitä muotoutui aura jota vedetään ja takapuskulevy jota työnnetään. Siitä muodostui vedettävä kolmio, aivan kuten kakarana teimme niitä puisia lumiauroja. Rakenteesta saa kolmionmuotoisena tukevan ja se toimii takalevynä myös mainiosti. Siinä on identtiset ylä- ja alakehät, joiden keskellä on tukirunko joka ottaa rasitukset vastaan kaikilta sunnilta. Rungon raaka-aineena on lujuusluokiteltu näre, 123X42mm höylätty runkotolppa. Tukilaput on 18mm filmivaneria, samoin auran ja takalevyn siivet. Kasaus on tukevilla uppokanta ruuveilla Ø 5..6mm, 60…120mm. Auran ja takalevyn alareunassa on kulutuslevyt 60X6 mm latasta, samasta aineesta on keulapiikin alla suksi joka estää kärkeä tökkäämästä, samoin sukset on siipien sivuilla takareunoissa.
Hitsailin auraan vetorungon, jossa vetovarret kiskovat auraa siipien korkeussuunnassa keskilinjasta. Vetovarsien kiinnitystappien kohdista lähtee vielä 60x6 latasta tehty tuki auran runkoon. Vetorunko on kiinni aurassa 10kpl M16 pultilla ja 50x50 alusprikoilla.

Aura osoittautui ihan käyttökelpoiseksi. Jäykkä kolmipistekiinnitys hieman oikoo, mutta teillä ja pihoissa aura pysyy hyvin maassa ja jälki on hyvää. Jos työntövarren heittää hieman löysäksi, aura on puskulevynä takareunasta ottavampi ja myötäilee paremmin epätasaisuuksia. Painoa kertyy vetorungon kanssa ehkä 200 kiloa, joten aura ei nosta Taavetin etupyöriä ylös ja ohjauskin pelaa ilman jarruja. Mulla on Taavetissa paskat ketjut, mutta ketjujen ja uusien takasten hankinta jää seuraavaan talveen. Hyvillä ketjuilla taka-aura menee siinä kun takalevynkin kanssa, vaikka lunta olisi enemmän. Aura tekee kerralla noin 2,4 m leveän tien, takalevyn hyötyleveys on 2,2m. Jos takalevylle tekee posket sillä on ehkä parempi kerätä lumia, siinä on molemmin puolin paikka lisäsiiville.

Runko kestää ajoin sen kokeilutilanteessa vanhan äkeen vetorungolla ympäri kun kärki tökkäsi turpeeseen. Tosin saahan sen, auran Taavetillakin paskaksi, se on ihan miehestä kiinni, hajoaa se 50 tonnin pillarikin jos ei ymmärrä mitä on tekemässä.
Kun olen opettelemassa masinistiksi pitää opetella hitsauksen jalo taito. Olen tehnyt työurani aikana vaikka mitä, mutta hitsaus on jäänyt opettelematta. Kun leipä on lähtenyt viimeiset 30 vuotta elektroniikan ammattilaisena jossa työssä/harrasteessa juotoshommia olen tehnyt 60 luvun puolelta saakka. Toisaalta kun asuin yli 40 vuotta kaupungissa eipä siellä hitsata tarvinnut, varsinkin kun lähipiirissä oli kaksi alan ammattilaista. Sain toki auran vetorungon kasaan. Liimasin raudat toisiinsa kiinalaisilla 2.5mm 48 puikoilla ja Kempin Minarc 140 invertterillä. Auluksi olin sokea kun lepakko, sitten hokasin ostaa automaattimaskin homma alkoi sujua. Saumat eivät tulleet aivan esittelykelpoisia ja puikot tuppasivat liimautumaan palkkiin...kukaan ei ole seppä syntyessään. Sen huomasin, että harjoitus auttaa jopa kiinalainenkin puikko syttyy kun tulitikku raapaisemalla rautaa. Virta oli hieman hakusessa, vanhemman Minarcin asteikossa 100A toimi paremmin kun 80A, kiinan 48 puikoilla. Puikot oli säilössä leivinuuninpäällä, joten kuivia olivat – kaikkineen ihan myönteinen kokemus.

Masinisteissa - konemiehissä on hyviä hitsareita joilta löytyy kokemusta ja mielipiteitä, heitän tässä omia ajatuksiani kommentoitavaksi.
Hitsauksesta tai paremmin koneen hommaamisesta olen miettinyt tarpeisiini eri vaihtoehtoja. Pääosin hitsailen putkia seinämillä 1..6mm, myös kulmaa ja lattaa samoilla vahvuuksilla, unohtamatta peltiä 0,5…3mm. Jotain liimausta voi tulla 10..25mm aineella, mutta ne eivät ole pitkiä saumoja.
Tietysti helppo ratkaisu olisi Kempin Minarc 150 Evo:
http://www.tooloutlet.fi/fi/Tuotteet/Hitsaus+ja+juottaminen/Hitsauskoneet/Puikkohitsauskoneet/99/Puikkohitsausinvertteri+Kemppi+Minarc+150+Evo/240

Kun tuo Minarc ei ole ilmainen, enkä mitään himmeliä hommaa, ollaan jo lähellä lankakonetta mig. Vaikka uudet Kempin MinarcMig 170/200 Evo koneet on hienoja. Sillä rahalla saa jo Esab Origo Mig C170 / C200 / C250 3-vaihesarjasta.
http://www.tooloutlet.fi/fi/Tuotteet/Hitsaus+ja+juottaminen/Hitsauskoneet/MIGMAG/98/MIG-Hitsauskone+Esab+Origo+Mig+C170++C200++C250+3-vaihe/232

Esabissa ei ole mitään turhaa josta joutuu maksamaan ja tehoa tarvittaessa vaikka hitsata paksumpaakin rautaa. Lankakone on siinäkin mielessä hyvä, suojakaasutarjonta on parantunut ilman pakko- Agaa tai Woikoskea - vähemmän hitsaavalle löytyy sopuhintaan pienempiä pulloja

Hauska tarina!

Itte kun en osaa tehdä puusta muuta kuin tulet saunanpesään, niin tuli mieleen, että teräksestä olisi syntynyt vaikka minkämoinen aura samalla vaivalla kuin noin mahtava puuaura.

Yhä edelleen se helpoin ratkaisu on katsella myyntipalstoja sekä poistopihoja ja ostaa nykyaikaiselle traktorille pieneksi jäänyt käytetty takalevy, jossa on pyörivä levy ja sivulle kääntyvä runko. Ne maksaa ensimmäisiä satasia, eli saman verran kuin tarvikkeet kokonaan itse tehtyyn perälevyyn. Korjattavaa tietenkin on vanhoissa kalusteissa aina.

Hitsauksesta oma mielipiteeni, joka voi olla monenkin mielestä ihan hakoteillä: Peruskone on puikkokone, jolla voi hitsata vähintään 10 kappaletta 3.25 millin puikkoa yhteen menoon ilman, että lämpörele keskeyttää, mielellään tieteysti vaikka koko päivänkin, mutta tuo 10 puikkoa on käytännössä 1...1,5 metriä saumaa, jossa on a-mittaa runsaat 3 mm, jolla tahdilla terästyö edistyy aika mukavasti. Ainepaksuudesta riippuen virtaskaa saa olla 100...130 ampeeria, eli käytännössä kone saisi olla 150...160 ampeerin luokassa, ehkä pienempikin jos on jaksavaa sorttia.

Pienet tai pienehköt lankakoneet on paremmin kotonaan ohuilla aineilla. Minulla on sekä puikko- että 150 A lankakone ja se on edelleen niin, että kun pitää tehdä liitoksia, joihin tulee oikeasti rasituksia, niin kyllä ne tehdän puikolla. Isot MIG -vehkeet on ammatipelejä ja ne on sitten eri planeetalta. Pikku MIG:ssä on useimmiten aika lyhyt kaapeli, joten virtalähde pitää saada ihan vierelle. Jos jotain korjaa ulkona, niin tuuli vie herkästi suojakaasut mennessään. 0.7...2 mm paksuusalueella MIG on tietenkin kätevä kun sillä saa muurattua railoja umpeen ilman läpipalamista, samaten asennot on helpompia. Puikolla alle 1,5 mm materiaalin hitsaaminen vaatii aika tavalla kokemusta, samaten pystyjen teko. Se vielä, että pienissä ja halvoissa lankavehkeissä on langasyöttölaitteet, pistoolit yms. halpaa rihkamaa, jolta ei voi odottaa liikoja.
Valitettavasti sama pätee moneen kaukana tehtyyn koneseen, koneen lajista riippumatta.

Metallihommissa on hyvä 230 mm laikalla oleva rälläkkä yhtä tärkeä kuin hitsauskone. Ilman pillejä ja pulloja pärjää aika pitkälle kun on niin vahva rälläkkä, jolla 10 mm levystä saa palan irti tai 60 mm akselista pätkän poikki jotenkin kohtuullisella hinkkaamisella.

Minulle puu ja siitä tekeminen on sukuvika, kävin myös 60 luvulla 4-vuotisen konepajakoulun puusepänteollisuuteen.  Puusepän taidoista on aina ollut hyötyä, pidin elektroniikasta välivuodet 1987 - 1993 jona aikana tein timpurintöitä. Piirsin ja rakensin perheellemme omakotitalon, tein ok-taloja, sisäremontteja , olin muutamilla työmailla timpurina ja nokkamiehenä.
Itseasiassa harrasteesta tuli ammattini 1972, jolloin hoidin erään ison lahtelaisyhtiön AV-tekniikan.  Media/viestintä on se alue jolle jäin, menen tänäänkin korjaamaan erään valtionlaitoksen sisäviestintäjärjestelmää.

Kyllä minulta rälläköitä löytyy neljä kappaletta, joista yksi on 230mm laikalla. Tuohon rautojen ja putkien katkomiseen pitää hommata tälläinen  
https://fi.pdbmakita.com/imagecheck.asp?path=/images/3_Makita/301_machines/3011_a/30114_JPG_Product/&file=2414NB.jpg&width=537&height=591&thumb=1
Olet tuon hitsauskoneen suhteen oikeassa. Vaikka tuo Kempin Minarc oli sitä eka inverterisukupolvea kone oli tosi näppärä. Sillä palaa puikko vaikka pitkän roikan päässä, eli aina ei tarvitse roundata konetta hitsin viereen vaan hitsin voi viedä koneen viereen. Sellainen invertteri jolla palaa 3.25 puikko hyvin riittää mainiosti. Eipä sitä 100% paloaikoja juuri tarvitse, pätkissä se hitsaus menee.

komian auran oot rakentanu!tuosta rautojen katkasusta sanoisin,että hommaa ennen kunnon vannesaha kuin tuollanen pölyyttäjä.mig-hitsi on paljon kätevämpi kuin puikko kone,saa vahvaa ja ohkasta ja paljon helpompi käyttönen.pystyy hankalis paikois toimimaan paljon paremmin,eikä sitä nyt aina korjata taivas alla tuules ja vesisateessa.meillä kuorma-auto hommiskin 300amp mig,eikä puikkoa kaipaa kukaan.

No mitenkäs oli kokemuset puuaurasta meen talven lumilla?
Olen vähän aikeissa jotain samalaista värkätä kun nää etelän loskalumet on aika työläitä vanhalle linkoraiskalle. Sie olet vaan tehny niin hienoo tyätä että kestää isältä pojan pojalle.