DB 1690 + nosturin asennus ja säädettävä hydrauliikka

Teräs on kovaa ja kestää kauan. Nosturikiinnityksessä on paljon iloa siitä ettei kiinnitys notku kovin pahasti, sillä niihin pannaan rautaa aika kursailemattomasti. Siihen on vaikea saada sopimaan isoja putkia, joten umpiraudalle ei oikein ole vaihtoehtoa.

Teräksistä sen verran, että S355 on hyvää tavaraa, mutta se on hiukan niinkuin yleislaatu teollisuudessa nykyään. Ei kovin lujaa muttei pehmyttäkään, myötöraja 355 N/mm2, eli 3,5 tonnia neliösentille. Rautakauppojen latat ja kulmaraudat taitaa olla S235:ttä, "räkärautaa", myötöraja 2,35 tonnin/neliösentti. Harjaterästä pidetään kroppuseppien halpana hätävarana, mutta se on todellisuudessa hyvää terästä, myötäraja 500, eli 5 tonnia/neliösentti, mutta silti kestää taivutella kylmänä melkoisen mukavasti ja jos siitä tekee vaikka sorkkaraudan, niin sen saa karkaistuakin jonkinlaiseksi. S235 ja S355 on niin niukasti seostettuja ettei niitä juuri hyödytä yrittää karkaista.
Lujemmat kankitavarat tahtoo olla niin seostettuja, että jos niitä hitsailee kylmänä niin hitsin vierus karkenee ja siitä tulee haurasta.
Kyllä ennenvanhaan mailla jotakin joskus vahvistettiin hitsaamalla "poraterästä" eli käytöstä poistettua kallioporan kankea jonnekin, mutta ei ne onnistuneet koskaan. Esilämpöä kun laittaa parisataa niin onnistunee paremmin, mutta ei tule häävin sitkeä sittenkään.

Levytavaraa on isommilla tukkuliikkeillä kovinakin laatuina varastossa. Optim 650 on aika hyvää tavaraa, lujuus 650 ja tosi hyvin hitsattavaa. Ennevanhaan ainakin oli EL 700 lattaa kanssa saatavana, sama juttu, sitkeää ja hitsattavaa. Sitten varsinaiset kulutusteräkset Hardox 400 ja Raex AR400 on melko ärjyjä karkaistuja teräksiä. Numero tarkoitaa Brinell-kovuutta eikä lujuutta. Lujuus on oikeasti pitkästi toista tuhatta, hitsattaviakin, mutta pitäisi käyttää jonkin verran esilämpöä, mutta ei kestä taivuttaa kuin loiville säteille.

Hitsaa jotkut jousiteräksiäkin, mutta esilämpöä pitää kyllä olla 300 astetta ja antaa jäähtyä hitaasti. Silti hitsi on heikoin paikka.

Harjateräksen tekeminen on metallurgisesti ottaen yhdenlaista taidetta, koska se täytyy lujuudesta huolimatta olla hyvin taivuteltavissa aika jyrkillekin mutkille. Joskus 70- luvulla harjateräs oli semmoista, että jos 12 mm tankoa yritti taittaa viilapenkissä putkenpätkällä jyrkkään kulmaan niin se katkesi raikkaasti. Nykyään ne taitaa kestää paremmin.

Kaupasta ostettu sileä pyörötanko on pakkausmerkintöjen mukaan 355:tä mutta todellinen lujuus on tehtaalta lähtiessä ollut todennnäköisesti lähempänä 400:aa ja ne on usein kylmävedettyjä niin todellinen lujuus on vielä korkeampi. Sitten ne muokkauslujittuu eri tavalla kuin harjateräs. Sillä siihen ei saa syntymään äkkimutkaa kylmänä ja tanko tuntuu muutenkin änkyrältä. Pyörötanko jossa on valssihilse päällä on nöyrempää.

Kyllä betoniteräs on hyvää tavaraa, olkoon timpurit asiasta mitä mieltä tahtovat. Teräsbetonirakenteissa nimenomaan terästys kantaa veto- kuorman ja betoni pitää ne vaan nipussa. Komeita siltoja ja vaikka ydinvoimaloita niistä tohtii rakentaa.

Halpakaupan kierretanko on usein lujuusluokaltaan 5.6, jolloin tangon murtolujuus on 500 ja myötöraja on 5x6 eli 300. Se on lähellä 355-terästä. Hyllyissä on usein myös 8.8 lujuusluokan kierretankoa, ne taitaa olla keltapassivoituja eikä kestä taivutella samoin kuin kirkkaat. Murtolujuus on 800 ja myötöraja 8x8 eli 640.

Lujissa pulteissa menee lujuus samalla tavalla 10.9 murtolujuus on 1000 ja myötöraja 900 ja 12.9:ssä on murtolujuus 1200 ja myötöraja
vajaat 1100. Ne onkin kyllä aikamoisia pultteja kaikin päin.

Jos 5.6 lujuusluokan kierretangolla täytyy kiristää jotain lujasti, niin herkästi tangosta tai mutterista hurttaa kierre ennenkuin tanko katkeaa. 8.8 on hiukka parempi, mutta mutteri pitää olla vähintään 8, mutta kernaasti 10 lujuusluokkaa.

Yleiskorjaustankona harjateräs olisi ihan käypästä tavaraa, hyvää ja halpaa, jos se ei olisi niin karkeaa katsella. Sileänäkin tankona sitä on ainakin joskus tehty, mutta sitä ei taida löytyä monestakaan rautakaupasta.