DB 1690 + nosturin asennus ja säädettävä hydrauliikka

Paha mennä sanomaan kun paperissa lukee 00.00.1983.

Tarkistin asian,case 1690 turbo vetovarsitunnustelu,huoltotiedotteet huoltomiehille maaliskuussa -83 ,itsesäätyvä kytkin 1690 turbo huoltotiedotteet 27.9 -83 ,eli tuossa kevätkesästä jo on ensimmäiset koneet todennäköisesti myyty vetovarsitunnustelulla ja turbolla.

Tuo kansio on 1980-1984 väliseltä ajalta,kaikki mahdolliset muutokset ja huoltotiedotteet merkkihuoltajille.

Ne on yleensä tullu vähän viiveellä tänne,94 sarjan varaosakuvastoki on jo painettu 83 vuonna,taisi olla syyskesällä.

Nyt on kuvia sovitteista laitettu ylläpitoon. Tein puusta mallin minkälaiset raudat hommaan ja teen koneen perään. Sovitteet on siis paikallaan ja osin jo kiinnikin. Mielestäni sovitteet on tehty aikanaan ajatuksella, sopivuus on aika hyvä ja eivät ole minkään asian tiellä.

Melekosta rautajöötiä nuo pystyyn tulevat sivupalkit, 50 x 100, umpirautaa tulee olemaan. Veljeni suuressa insinöörin viisaudessaan laskeskeli että 40 x 100 puolellaan olisi kestänyt 10 kertaisesti sen mitä tuon nosturin nostosylinteri jaksaa pitää ilmassa. Nämä siis pitäisi kestää nyt hieman enemmän. Ja tuo yläpeti tulee 35mm eikä 70mm kuten tuo mallilankku on, ja tulee siihen hieman muitakin vinorevoja, mutta ei jaksanut mitään näköispatsasta alkaa tekemään, malli vain.

Jos se nosturi siellä jalustallaan pysyisi, ettei käy niinku saddamin patsaan, että vetävät panssarivaunulla sen kumoon.

Teräs on kovaa ja kestää kauan. Nosturikiinnityksessä on paljon iloa siitä ettei kiinnitys notku kovin pahasti, sillä niihin pannaan rautaa aika kursailemattomasti. Siihen on vaikea saada sopimaan isoja putkia, joten umpiraudalle ei oikein ole vaihtoehtoa.

Homma taas nytkähti eteenpäin. Tänään hitsailin soviteosan valmiiksi ja maalasin. Että nyt kun viimeistelisi kiinnityslaput tupeille, ne jotka puuttuu tästä työntövarsitunnustelumallista, voisi soviteosan lätkästä paikalleen ja nostaa patun pukille ja alkaa hommiin. Venttiilipöydän letkuja ajattelin hieman lyhentää, roikkuu ikävästi tiellä traktorin takana, alkuperäisessä pituudessaan.

Soviteosa/pukki, millä nimellä sitä haluaakin kutsua, painaa noin 250 kiloa ja on tehty S355 teräksestä. On vähän parempaa rautaa kuin harjateräs tai k-raudan peruslattaraudat. Jos ei kestä, sitte ei kestä, yritetty kyllä on.

Laittelen kuvia taas kunhan on valmista mitä kuvailla. Saa ne lankkumallikuvat heittää bittiavaruuteen sieltä galleriasta.

asia hoituu

Teräksistä sen verran, että S355 on hyvää tavaraa, mutta se on hiukan niinkuin yleislaatu teollisuudessa nykyään. Ei kovin lujaa muttei pehmyttäkään, myötöraja 355 N/mm2, eli 3,5 tonnia neliösentille. Rautakauppojen latat ja kulmaraudat taitaa olla S235:ttä, "räkärautaa", myötöraja 2,35 tonnin/neliösentti. Harjaterästä pidetään kroppuseppien halpana hätävarana, mutta se on todellisuudessa hyvää terästä, myötäraja 500, eli 5 tonnia/neliösentti, mutta silti kestää taivutella kylmänä melkoisen mukavasti ja jos siitä tekee vaikka sorkkaraudan, niin sen saa karkaistuakin jonkinlaiseksi. S235 ja S355 on niin niukasti seostettuja ettei niitä juuri hyödytä yrittää karkaista.
Lujemmat kankitavarat tahtoo olla niin seostettuja, että jos niitä hitsailee kylmänä niin hitsin vierus karkenee ja siitä tulee haurasta.
Kyllä ennenvanhaan mailla jotakin joskus vahvistettiin hitsaamalla "poraterästä" eli käytöstä poistettua kallioporan kankea jonnekin, mutta ei ne onnistuneet koskaan. Esilämpöä kun laittaa parisataa niin onnistunee paremmin, mutta ei tule häävin sitkeä sittenkään.

Levytavaraa on isommilla tukkuliikkeillä kovinakin laatuina varastossa. Optim 650 on aika hyvää tavaraa, lujuus 650 ja tosi hyvin hitsattavaa. Ennevanhaan ainakin oli EL 700 lattaa kanssa saatavana, sama juttu, sitkeää ja hitsattavaa. Sitten varsinaiset kulutusteräkset Hardox 400 ja Raex AR400 on melko ärjyjä karkaistuja teräksiä. Numero tarkoitaa Brinell-kovuutta eikä lujuutta. Lujuus on oikeasti pitkästi toista tuhatta, hitsattaviakin, mutta pitäisi käyttää jonkin verran esilämpöä, mutta ei kestä taivuttaa kuin loiville säteille.

Hitsaa jotkut jousiteräksiäkin, mutta esilämpöä pitää kyllä olla 300 astetta ja antaa jäähtyä hitaasti. Silti hitsi on heikoin paikka.

Sieltähän tuli ammatitaidolla taas tosiasioita.

Mulle oli kyllä yllätys tuo harjateräksen lujuus, se kun on niin pataraudan oloista kun taivuttelee, olen aina luullut että se on yhtä lakritsia miltä se tuntuu. Normaalia pyörötankoa kun tuntuu ettei saa taipumaan samalla tavalla. Kysymyksessä taitaa silti olla joku mielikuvaharha.

Joo,tuosta harjateräksestä on intetty monen kanssa,sen lujuuden satun minäkin tietämään,raudoitus ja betonityöt oppiaineen kaksivuotisessa rakennuspuolen koulussa pääsin tietämään ,että se on kaukana paskaraudasta,a 500 h,ym. lukemia niissä oli ,sitten kylmänä ja kuumana vedettyjä,jne,ja tietyt esijännitykset niihin ennen betonin valutöitä tarkoilla momenteilla voimalaitoksiin,vesivoimaloihin,jne,on vaan jo parikymmentä vuotta aikaa,kun niitä opiskeltiin,ei muista enää kun perusteita,mutta jokaisessa teräsbetonipiirustuksessa mainitaan,millä lujuudella mennään teräksessä ja itse betonissa.

Perusteluja olen kuullu monenlaisia,miksi siinä on tuollaiset lukemat,ja silti tuntuu tinalta,se on kuulemma vaan tyhmiä rakennusmiehiä huijatakseen laitettu,jolla ei mitään tekemistä teräksen lujuuksien kanssa,tuontyylisiä selityksiä on ns.ammattimiehet minulle antaneet,on meinannu ottaa hattuun monesti,tein joskus vetotankoja hirsinurkkiin 16 ja 20mm harjateräksestä,mihin hitsasin kierretangon päähän,iso prikka toiseen päähän,ja reikä ylhäältä alas asti,siitä tulee tosi hyvä tanko,sen kun vetää tiukalle,että soipi niin ei pääse hirret vääntyilemään ja nousemaan päistään.

Harjateräksen tekeminen on metallurgisesti ottaen yhdenlaista taidetta, koska se täytyy lujuudesta huolimatta olla hyvin taivuteltavissa aika jyrkillekin mutkille. Joskus 70- luvulla harjateräs oli semmoista, että jos 12 mm tankoa yritti taittaa viilapenkissä putkenpätkällä jyrkkään kulmaan niin se katkesi raikkaasti. Nykyään ne taitaa kestää paremmin.

Kaupasta ostettu sileä pyörötanko on pakkausmerkintöjen mukaan 355:tä mutta todellinen lujuus on tehtaalta lähtiessä ollut todennnäköisesti lähempänä 400:aa ja ne on usein kylmävedettyjä niin todellinen lujuus on vielä korkeampi. Sitten ne muokkauslujittuu eri tavalla kuin harjateräs. Sillä siihen ei saa syntymään äkkimutkaa kylmänä ja tanko tuntuu muutenkin änkyrältä. Pyörötanko jossa on valssihilse päällä on nöyrempää.

Kyllä betoniteräs on hyvää tavaraa, olkoon timpurit asiasta mitä mieltä tahtovat. Teräsbetonirakenteissa nimenomaan terästys kantaa veto- kuorman ja betoni pitää ne vaan nipussa. Komeita siltoja ja vaikka ydinvoimaloita niistä tohtii rakentaa.

Halpakaupan kierretanko on usein lujuusluokaltaan 5.6, jolloin tangon murtolujuus on 500 ja myötöraja on 5x6 eli 300. Se on lähellä 355-terästä. Hyllyissä on usein myös 8.8 lujuusluokan kierretankoa, ne taitaa olla keltapassivoituja eikä kestä taivutella samoin kuin kirkkaat. Murtolujuus on 800 ja myötöraja 8x8 eli 640.

Lujissa pulteissa menee lujuus samalla tavalla 10.9 murtolujuus on 1000 ja myötöraja 900 ja 12.9:ssä on murtolujuus 1200 ja myötöraja
vajaat 1100. Ne onkin kyllä aikamoisia pultteja kaikin päin.

Jos 5.6 lujuusluokan kierretangolla täytyy kiristää jotain lujasti, niin herkästi tangosta tai mutterista hurttaa kierre ennenkuin tanko katkeaa. 8.8 on hiukka parempi, mutta mutteri pitää olla vähintään 8, mutta kernaasti 10 lujuusluokkaa.

Yleiskorjaustankona harjateräs olisi ihan käypästä tavaraa, hyvää ja halpaa, jos se ei olisi niin karkeaa katsella. Sileänäkin tankona sitä on ainakin joskus tehty, mutta sitä ei taida löytyä monestakaan rautakaupasta.

Joo,varmaan koostumusta on muutettu,kouluaikana oli hyvin tarkkaa,millä säteellä mennään taivutuksissa ilman hiusmurtumia,nyt tuntuu,että kukaan ei sitä enää niin korosta,oliko se R taivutuksesa 90 asteen kulmaan viidellä kerrannainen ,muistaakseni niin oli,en kuitenkaan varma asiasta ole,joka tapauksessa loivia ne oli.

Nyt tuossa Vuorion vengissä ei ole kun yksi holkki,millä väännetään kaikki yleisimmät teräkset,mitä tuolla menee,16 mm oikeastaan maksimi,kyllä siinä teräksen tunne on,kun noita paksumpia taittaa siltiki,vaikka se on saatu suht nuoskaksi käsitellä .

Olen tehny joitakin pulttejaki sorvaamalla pienemmäksi harjateräksestä,mutta se on aika vaikea kierteyttää,sitkasta kun mikä,pitää olla hyvä pakka.

Oletteko hitsannu kiinalaisia halpatuontimopoja,niiden kuljetuslaatikoiden rautoja ym.sieltä löytää sen huonolaatuisen teräksen.

Taisi lipsahtaa vähän railakkaasti sivuun tämä homma,ei oikein taavettiasiaa ole.

Eikait se niin paljon, onhan tärkeä tietää mistä raudasta mitäkin kannattaa tehdä.

Aiheeseen, pitää vielä suunnitella tuohon hytin etupuolelle semmonen tuki, minkä päälle saa puomin laskea kun sitä ei tarvi. Ja puomi kaksikerroin, niin ei ole tiellä eteen eikä taaksepäin. Ajattelin että jos järkevän saa, yritän noista etukuormaimen sovitteista ottaa lähdöt ylöspäin. Jos tulee semmonen himmelin näköinen, pitää hytin reunaa nuolemalla tehdä V-M:n neuvon mukaan, rungosta asti tuki.

SE TOIMII !!

Tänään nostimme patun pukille, V-M ystävällisesti kävi nostamassa sen. Letkut kiinni ja siinähän se oikoi jäseniään lumisateessa. Letkutus on vielä hanusta, pitää lyhentää ja viimeistellä, mutta mekaniikka toimii. Kääntö on tosi jämy, ei yhtään tyhjää vaikka suoralla puomillä käännäyttelee.

Soviteosa joustaa hieman tuppien sisään meneviltä osilta, mutta kyllä se sioille luottaa

Tosipuheissa, vois se olla lenumpikin, tämmöseen käyttöön 100 prosenttinen. Eikä haittaa mitään työvälinettä, kaikki mahtuu ja passaa nostolaitteisiin, ja se on parasta. Pimeni ilta, kuvien otosta ei tullut mitään, pitää huomenna ottaa muutama ja heittää kalleriaan.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, jos näin voisi sanoa.

Työ tekijänsä palkitsee.
Monesti vielä tuollainen oma suunnittelu vielä paremmin.
Siinä on hyvät askelmerkit muillekin, vielä kun saadaan kuvia.
Erkin opetustunti raudan laaduista mainio.

Letkutus valmis, kuvat lähetetty, näkynee jossain vaiheessa. Taka-alalasi piti poistaa kun venttiilipöytä ei mahtunut siitä luukusta haluamaani asentoon. Pitää laittaa siihen vähän lyhenpi lasi ettei vinkka ja melu ja lumi tule sisälle. Ajelin romppäletkuilla paikallisen letkukaupan pihalle, tarjosivat vielä halliakin, ja eiku sisälle.

Tulihan sitä maahan melkoset määrät öljyä, kun kaikki letkut käyteltiin irti, lyhennettiin, sopiva nippa päähän, ja testailtiin että onhan väärinpäin, ja sitten irti ja oikeinpäin. Mutta eipä roiku tiellä!

Tila on tuossa ylhäällä aika vähissä, pitää tankin putki vielä katkaista ja kääntää sivulle että saa tankattua. Muutenkin on tosi lähellä hyttiä, mutta toimiipahan tuommosessa käytössä niinku pitää, eikä estä mitään muita hommia. Näissä olosuhteissa kun pitää yrittää tulla toimeen kaikissa tilanteissa.

Nosturissa on muuten 450 asteen kääntö, kääntyy siis yhteensä 90 astetta yli koko ympyrän, eli 45 astetta yli molemmin puolin keulaa. Ei lopu siitä ainakaan varat heti kesken.