Haaverit/upotukset

990 oli joskus savikossa hiukan nokillaan, alkoi tuulettimen ropelille yltää lieju. Aika paini oli ennekuin oltiin kovalla maalla kun yöllä ei viitsinyt lähteä vetoapuja naapureista herättämään.

Monesta painista olisi pelastanut keulavinssi ja siinä edes parikymmentä metriä vaijeria. Jos vinssi vetää pari-kolme tonnia niin se riittää ratkaisemaan melkein minkä vaan ongelman. Ei vaan ole tullut hommattua kun niin harvoin tarvii.

Tänään otin sitten ohjelmaan ton kuormaimen oikasemisen, pakilla renkaat linkussa kauhan sivu isoa koivua päin useemman kerran ja tulosta syntyi. Kuormain oikeni lähestulkoon samoihin mittoihin kun ennen kaatumista oli. Kun pitävämmät kelit tulee niin kiskotaan vaijerilla se viiminen hienosäätö kohdalles...

Mitenkäs koivu selvisi koettelemuksesta?

Pieniä tuohivaurioita lukuunottamatta hyvin , eipä tommonen melkeen metrin paksu vanha koivu pienestä hievahda...

Ja taas sattu. Olin tota lokaria hiukan lisää oikomassa paksulla rautapalkilla, väänsin lokarinreunan ja renkaan välistä rengasta vasten ja tietysti palkki lipsahti ja etusormi jäi vanteen ja palkin väliin. Irtipoikki ekan nivelen tienoilta. Tänään leikataan, laitetaan luut ruuvaten yhteen. Eilen illalla ommeltiin sormenpää takasin.

Huh.

Tuohan alkaa olemaan jo melkein Vaahteramäen Eemelin tuuria.

Kyllä koettelee miestä.Pikaista paranemista!!

Kiitos. Nyt keskiviikkona iltapäivällä kerkesivät vasta naulaamaan luut paikoilleen. Sunnuntaista asti vaan peruttu leikkausta joka päivä. Aika näyttää tuleeko sormesta vielä toimiva, vai jääkö vaan "sormeksi".

varo vaa kuule isältäni leikattiin ranne muutama vuosi sitten ja persiilleen meni ei oikeastaan liiku enää

Minulla lähti 4 vuotta sitten etusormi eka nivelestä irti (päästä päin) eivät laittaneet takas, kun en pianoa soita . Taavettihommissa pärjää hyvin tynkäsormellakin

Pitäis varmaan kirjoittaa tuon "Akken" elämänkerta,kun isäntä on poistunut ja perikunta kun ei tiedä mitään mitä koneet on kokeneet.IH 414 vaivas vahva kaatumatauti koko ikänsä ja tilusten läpi virtaavaan puropahaseen päättyi tuon koneen vaellus,isännältä meni pari kylkiluuta samassa rytinässä.
Elettiin kesää 1987 ja heinäteon aikaa,itse väänsin päivisin vesisänkyjä nousukauden huumassa ja iltaisin poikkesin kummitytön vanhempien heinäpellolla jeesaamassa.Isä oli sitten tuttua isäntää jeesaamassa ja iltaisin poikkesin kattomassa kuinka heinähommat eteni heillä.Maantaina oli isäntä saanut epilepsiakohtausen jonka seurauksena puropahasessa nökötti IH 414 pöyhimen kanssa hyvinkin tukevasti.Tiistai alkoi pöyhimen irto-otolla ja taavetin taakse ja tuo pirullinen kohtaus uusiutui,siellähän nökötti sitten rinnakkain IH 414 ja DB 1200.Keskiviikkona isäntä sanoi et haetaan pöyhin ja hän pyöhii IH 784 niin isä kysyi et milläs paalataan ehtoopäivästä kun 784 on kuitenkin joessa.Tuttu kaivinkonekuski kävi sitten nyppäämässä kaksikon kuiville ja öljynvaihdon jälkeen työt jatkui.Kun 9 vuotta sitten purkasin taavettia osiksi,löytyi tuolta keulapalan uumenista vielä kerros jokisavea kaiken muun moskan seasta mitä sinne oli kertynyt 1971-2001 vuosien välillä.

Suurin draama mitä omalle db:lle on käynyt kun hain henkilöauton perävaunua kotiin 900 voimin niin moikkasin takaa tulleelle tutulle ja kun pääsin käänsin niin mitä helkkaria vasen etupyörä otti ja lähti omille teilleen.Kone seis ja seurasin kauhun sekaisin silmin kun etupyörä suuntasi kohti vastaantulevien kaistaa.EI osunut linja-autoon ja sukelsi dösän ja perässä tulleen avobemarin välistä ojan pohjalle.Onneksi takana ajanut tuttu oli kuorma-autolla liikenteessä joten taavi riipuntaan ja etupyörä kiinni.Hain työpaikalta työkalut mukaan ja parin kilometrin ajon jälkeen alkoi taasen etupyörä oirehtia.Kotimatkalla tuli pysäyteltyä sopivin välein ja tiukattua pultit.Greneltä hain uudet pultit ja mutterit,pylväsporalla kierteet pois navoista ja prässillä pultit napoihin ja tervan voimin mutterit kiinni.Ei vaivannut enää.